Oli herra Fortterilla. Nyt jouduttiin kyllä ihan oikeasti keskittymään siihen, että joka kolmas askel pyydetään jotain. Tuli siinä parit levadet ja muutamat muut hörhöilyt, mutta tasoittu se sitten ja lopuksi saatiin ihan kivaa ravia. Ja lopuksi vielä jopa laukattiin ja jopa suht rauhassa - not bad at all.
Ljudmillan tutustun popoihin päivät jatkuivat Kilpeläntien kävelylenkillä. Hemmetti, että oli jo kylmä! Mutta Ljudmilla oli tyytyväinen - katseli kaikkea kirpakassa syysilmassa korvat hörössä. On se vaan niin kultanen polle-poo.