Ottaen huomioon, että herra Fortter vetäs ensimmäisen pukin jo käännyttäessä tallitieltä radalle, ei ollut vaikea veikata, että verrattaen virkeää menoa on tiedossa ,-) Mutta huvin se rauhottu, kun pääsi n. 3 minuutin alkuravin jälkeen laukkaamaan muutaman kierroksen - laukkas rauhassa, mutta ilmiselvästi tuo laukka on se askellaji, joka sitä rauhottaa kummasti. Siitäpä sitten takaisin raviin ja työntekoon: olin täysin yllättynyt, että 30 minsan ridauksen jälkeen mulla oli 85% rento ja tahdissa liikkuva hevonen; ei todellakaan hullumpi saavutus, kun tietää sen lähtötilanteen.
Ljudmillalla oli palauttelupäivä - radalla 4 kierrosta käyntiä ilman satulaa, lumituiskussa. Huomenna sillä onkin hyvin ansaittu lepopäivä.