IRC-Galleria

Lumppari sai ansaitun lepopäivän. Käytiin vain vähän kävelemässä Monty-riimussa ja vähän maistelemassa vihreää. Lumppari oli sitä mieltä, että kukkapenkkia kaivava mies lapion kanssa oli I H A N kauhea. Upeaa oli huomata, että vaikka kuinka säikähti ja pyöri, kertaakaan ei yrittänyt riistää - eli pysyi kiltisti narun päässä. Lisää taas luottamusta suurisydämistä hevosta kohden..

Jalat olivat muuten paremmat, liki kuivat. Tosin toisessa takasessa oli vähän nestettä. Ehkä se on vain tosiasia, että niitä nesteitä kertyy välillä ja välillä ei - who knows.

Huomenna taas selkään. Katselin tässä kouluratsastajien kuvia ja voi vide, kun saisi sellaisen istunnan! Ehkä mä liimaan tuon kuvan varustekaapin oveen, niin voin itseäni siihen aivopestä. Toisaalta täytyy sanoa, että motivaatio on kasvanut. Ei suinkaan kisojen takia, vaan kiitos upean valmentajan, jonka sanat ovat alkaneet itämään ja sen myötä myös maailmankuva ratsastuksessa taasen muuttumaan. En siis yhtään ihmettele kesä-valmentajan ohjetta viime kesänä - oma hevonen on ollut nimenomaan avain "seuraavalle tasolle siirtymisessä"...