IRC-Galleria

Nimittäin kenttä oli tänään ihan sula ja sen myötä menimme kentällä ihan normaalin kolutreenin. Tuntuu uskomattomalta, että "enää puoli vuotta juhannukseen ja lumesta ei tietoakaan"... Kasvihuoneilmiö, sitähän tämä on...

Tunnin maastolenkki kera neljän muun. Lopussa lähdettiin vielä A:n ja vähän vanhemman A:n kanssa lantalenkille menemään.. kiitolaukkakisaa! Ja tädeillä oli kivaa! Lumppari veti kuin "pieni sika" mutta lauman nopein olisi ehdottomasti ollut amerikkalaisen ravurin kuoreen syntynyt kiitolaukkahepo. Tosin tämän kiitolaukkahepon ohittelut esitivät iso-takapuoliset Lumi ja A tehokkaasti - pukittamalla..... Hitsi meillä oli hauskaa!!!

Rauhallista joulua kaikille!

PS. Kuvassa Lumea edustavat korvat

Sebaa ja Myryä kiitolaukkakisat voisivat vähemmän kiinnostaa - tosi kissa sulattelee virtuaalikinkkua sohvalla tyytyväisesti tuhisten

Sinne kun on tehty pienempi vauhtirinki, pystyttiin tekemään tunti siellä.
Tasoeroa on, joten jouduttiin aika-ajoin menemään ala-mäkeen, sitten taas ylämäkeen.. mutta laukka loksahti paikallen - varsinkin vasen!

Alkukäynti radan ympäri (hemmetti, että se rata on näppärä, siinä menee just sopivasti se vartti, kun sen kiertää). Kenttä oli jäässä, mutta vartin verran menin ja tsekkasin, oliko eilinen tunne "totta vai tarua". Tarua tälle päivää, Lumppari alkoi heti pureskella (eli kuolata) ja oli muutenkin ihan aktiivinen ja tyytyväisen oloinen. Veikkaan, että eilen tunti putkeen ilman hetkeäkään pitkiä ohjia oli se, mikä sen sai väsähtämään. Yleensä kun se saa aika paljon kävellä vapailla sekä itse ridatessani&kun R:n tunnilla mennään.

Sitten jalustimet lyhyeksi ja kohti kesälaitsaa. Ei tule hevosesta ainkaan kenttäratsua - se pelkäsi ihan sairaasti märän mudan&lätäkön ylitystä. Mutte meni, kun vain patisti. Btw, paluumatkalla mä olin revetä nauruun - lätäkön vieressä menee molemmilla puolilla aita. Kun se totesi, että ollaan taas siinä saman hemmetin lätäkön luona, se ihan pokkana ja alkoi kävellä aikan vierustaa s.e. olisi päässyt metsän kautta ohi. Eli etsi siis kuivempaa reittiä. Ei tyhmä hepo.

Lantalenkille tuli samaan aikaan K ajelemaan nuorta varsaa. Tuumas K.kin, että taitaa olla Lumella aika paljon energiaa - se hevonen nimittäin hirnu ja pukitteli siihen malliin, että meinasin maastoutua. Rauhoittui pahimman jälkeen ja sitten sillä pystyi jo ravaamaan rennon letkeää ravia löysällä tuntumalla. Harmittaa vietävästi, kun tuossa "tulimoodisaa" sitä täytyy pitää edestä niin voimakkaasti. Toisaalta en halua kovempaan kuolaimeenkaan vaihtaa.. No, ehkä vain kärsitään. Mutta olin tyytyväinen, kun käveltiin pellon keskiosaa takaisin ja K veteli ravurillaan reipasta vauhtia ohi, Lumppari ei ollut moksiskaan. Eli sillä on siis ihan "omat jutut". Odotan "innolla" aattoaamun ratsastusta, meillä kun vähän oli puheena mennä ridauksen päätteeksi vetämään osastolla kunniakierros lantaradalle.

Estetunnilla oli taasen pirteä hevonen, jonka mielestä puomien ylittely ravissa on mammareiden puuhaa - parempi mennä laukalla sekaan... No, selvittiin niistä kunnialla - kuten myös radasta. Oli tyytyväisten naisten&hevosten joukko, kun käveltiin takaisin. Opekin tuumasi meille, että tämähän alkaa pikkuhiljaa näyttämään esteratsastukselta.

Eilen kävelin vain kerran radan ympäri, tänään sitten ryhmätunti sujui käyntituntina. Oli kankea hevonen - aivan kuten viimeksi hyppäämisen jälkeen jumitti pari päivää, nyt sama juttu. Käynee uusien lihasten päälle hobusella.

Olen Virolaisen hevoseni kanssa trenditietoinen. Harrastamme PowerWalkia. Tämä johtuu siitä,että huolimatta kentän jäätymisestä (ja kun pimeällä ei huvittanut lähteä lanta-ralliin) täytyy harrastaa body-building urheilua. Niinpä illalla - otsalampun valossa - aloitimme harjoituksen puolella kierroksella Lumen tyypillistä "olen rento ja löysä ja lunkki ja kävelen hitaammin" käynnissä, jonka jälkeen 3.5 kierrosta mentiin reipasta käyntiä. Vapailla ohjilla, mutta reippaasti kuitenkin. Hevonen oli tyytyväinen, käveli pitkää askelta korvat hörössä. Viimeinen kierros mentiin taas Lumen määrittelemää tahtia eli h i t a a s t i... Eli kaiken kaikkiaan 5 kierrosta, aikaa meni tunti. Talliin palasi tyytyväinen hevonen, tyytyväinen omistaja.. hobunen haukotteli leveästi käytävällä seistessään.

Tänään olikin sitten lepopäivä, huomenna on hyppytunti. Enää kolme päivää, sitten alkaa puolentoista viikon loma. Sitä odotellessa.

Oli polle-pontus. Parempi kuin aiemmin, mutta kukaan kanssaratsastajista ei uskonut, että hevonen vie mua ,-) Se kun juoksi alta pois kovaa.... Ilmeisesti virtasta aika paljon, meni se sitten lopussa rennosti eteen alas - kun ei kaikista jännittävimpään paikkaan mennyt.

Mutta kotio käveli tyytyväinen hevosjoukko. Lumpparista kyllä näkee kaikesta, että herra voi hyvin. Karvakin kiiltää niin, että ihan häiköö...

Harjoiteltiin venymistä - ja kokoamista. Tehtiin kootusta käynnistä siirtoa koottuun raviin - täytynee vielä puhua "baby"-kootuista askeleista, mutta suunta on oikea. Lumppari oli edestä kevyt ja takapää toimi, vielä ongelmana on julmettu poikitus, jonka suoristaminen on vaikeaa, kun kuski nauraa kippuralla selässä. Mutta sehän oikein kuumeni!

Oli hauska mennä tänään kahden aikoihiin talille. KAIKKI hevoset nukkuivat tyytyväisenä tarhoissa. Oli tosi seesteinen ilmapiiri!

Lanta-ralli-rata on taas laitettu kuulemma kuntoon. Joten ainakin päästään liikkumaan, jos kentän jäätyminen jatkuu - eikä lunta näy. Viime vuonna päästiin lumen puolesta kentällä täyspainoiseen ratsastukseen tammikuun loppupuolella, katsotaan, miten tänä vuonna käy.

Lähdin tänään töistä ajoissa, ja olimmekin jo kahden aikoihin kera uljaan ratsuni kanssa suuntaamassa turpaa&nokkaa kohti Jussilankujaa. Lumedius oli *tietenkin* järkyttynyt pellon jäätyneistä vesilätäköistä, mutta niistä onneksi selvittiin. Ensimmäiset 15 minuuttia se meni asenteella *onks ihan pakko, kun kaverit jäivät tuonne toisalle..* mutta sitten se(kin) pääsi jutun juoneen kiinni, jonka seurauksena se olisi ihan omatoimisesti halunnut kouluta jokaisen sivutien.
Talliin palasi tyytväinen omistaja ja vielä tyytyväisempi hevonen.

Uskomattoman upea luonto! Pieni kuura maassa, ojat jäähileessä, metsässä oli hiljaista. Kuinkahan sitä muka viime vuonna tähän aikaan pärjäsi ilman maastoja? Silloin ei ehkä tiennyt hyvästä vielä mitään ,-) Toto&Veka olisi ollut maan mainioa maastoilupari, olisi ollut niin lupsakkaa saada jätkät kimppaan ja metsäteitä kouluamaan.

Lumi on oppinut uuden - ja ah niin ihanan - tempun. Se pissii käytävälle. Raivostuttavaa.
Mutta porkkanajumppa sujuu! Ei tarvitse mennä kuin takajalan kohdalle seisomaan, niin poika on jo turpa taakse hamuamassa porkkanaa.. kätevää!