IRC-Galleria

Eilen päästiin taas sellaisten asioiden yli, että ei tosikaan. Pitkään niitä on pohdittu ja nyt sitten palaset loksahti kohdilleen. Uskomaton laji tämä nylpytys, kun koko ajan vaan voi oppia lisää ja lisää ja lisää..

Lumppa oli innoissaan, kun sai mennä keskilaukkaa: näki heti, että hepalla syttyi ja ihan kunnolla: nyt kun ollut sellaiset kelit, että pelkillä kantahokeilla ei oikeastaan muualla kuin kentällä mennä. Purettiin valkun kanssa auki taas meikäläisen kieroutuneita tapoja. En tiedä, minkä lobotomian tekisi, että saisi istuttua kunnolla satulassa, saisi ne jalat alas ja vielä rauhaan. Ja käsi, se käsi. Voi vittande. Ihan oikeesti harmittaa, mutta minkäs teet. Keskiravit nimittäin löyty ihan sikamakeesti, kun sain istuttua kunnolla taakse. Ja olo oli, kuin lautasilla olis maannu, mutta valkku tuumas, että nyt sä istut vasta suoarassa. Snif. Mutta Lumppa on hianoakin hienompi! Ja mä en voi kuin taasen kiittää tuota tähtitaivasta, kun Lumpan mulle soi: sen kanssa kun on vaan pakko yrittää tehdä asiat oikein, että se liikkuu.

Fortterilla myös kentälle. Nyt ADHD kohtaus oli ehkä 15 minsaa, vau! Tuli kivaksi ravissa, laukkaympyrä päädyllä sujuu muuten tosi kivasti! Harmi, kun rata nyt niin kova, ettei sen kanssa viitti mennä sinne kaahottamaan (se kun ei kävele siellä, toim. huomio). Siivottiin kakkoja kentältä ja tehtiin maastakäsin harjoituksia: kesti hetken, ennen kuin alko kuuntelemaan, mutta sit olikin niin kivan herkkä, että! Täytyy alkaa sen kanssa tekemään ihan noita maastakäsittelyjuttuja joinakin iltoina, kun ei sitä ridaile..

Kummallekin hepolle jalahoito ja sitten boxiin. Kiva tallipäivä.

Ja hauskaa oli! Rento ja hyvin liikkuva hevonen. Mikäpä siinä kuskin ollessa kuin leveästi hymyillen.

Lumppa oli ihan älyttömän upea! Oltiin tunnilla. Lopussa se ravi oli jotain ihan käsittämättömän upeaa. Energia, iloisuus ja kaikesta näki, kuinka paljon Lumppa liikkeestä nautti. Liki kolme vuotta ollaan tehty valkun kanssa yhteistyötä ja nämä hedelmät ovat ihan käsittämättömiä. Mutta vielä on hiottavaa - ja paljon.

Fortterilla kans kentälle. ADHD, mutta 20 minsaa meni ja oli taas ´85% rento ja tahdikas hevonen. Hiano Fortter!

Kenttä oli siis priima kunnossa, mutta käynnissä tilsotti.

Radan ympäri alkukäyntiä - karseet tilsat. Kentälle kun päästiin, tilsat pois ja välittömästi menoksi. Eipä haitannut vauhdissa paakkulumet, saatin jopa ihan työskenneltyä kunnolla.

Ottaen huomioon, että herra Fortter vetäs ensimmäisen pukin jo käännyttäessä tallitieltä radalle, ei ollut vaikea veikata, että verrattaen virkeää menoa on tiedossa ,-) Mutta huvin se rauhottu, kun pääsi n. 3 minuutin alkuravin jälkeen laukkaamaan muutaman kierroksen - laukkas rauhassa, mutta ilmiselvästi tuo laukka on se askellaji, joka sitä rauhottaa kummasti. Siitäpä sitten takaisin raviin ja työntekoon: olin täysin yllättynyt, että 30 minsan ridauksen jälkeen mulla oli 85% rento ja tahdissa liikkuva hevonen; ei todellakaan hullumpi saavutus, kun tietää sen lähtötilanteen.

Ljudmillalla oli palauttelupäivä - radalla 4 kierrosta käyntiä ilman satulaa, lumituiskussa. Huomenna sillä onkin hyvin ansaittu lepopäivä.

hyvä tunti. Mielettömän hyvä. Laukkaa tosin jouduttiin ensin vähän työstämään, että alkoi pyörimään kunnolla, mutta hjyvä siitäkin tuli.

Kenttä oli eilen illalla ihan prima kunnossa. Eipä kauhesti tehty, perussiisti läpiratsastus, tuli hyvä fiilis.

Oli päivän teema, kun Peki laukkasi pellon poikki meidän mukaan Jussilankujalle. Oltiin päästy lähtemään Lumpan kanssa niin, että Peki ei ollut hokannut. Olisitte nähneet, kuinka iloista ja vauhdikasta laukkaa se tuli pellon poikki! Ja Lumppa tietty katto korvat hörössä "kiva, kun tuut kaveriksi". Siinä oli taas niin aitoa ja puhdasta eläinten elämänenergiaa, että sydän meinas pakahtua. Mikähän meissä ihmisissä on, kun niin harvoin saamme tuon saman olotilan aikaiseksi itsellemme, vaikka eläimille se näkyy olevan niin helppoa? Lisäplussan maailman viisain koira saa siitä, että paluumatkalla muutama tiukka "Ei" sai aikaan sen, että se jäi odottamaan tien varrelle, kunnes olimme Lumen kanssa Raalantiellä. Sitten Peki lähti pellon poikki - tullakseen meitä taas talli tiellä ylitsevuotavalla ystävyydellä vastaan (sen häntä pyöri). Olisitte nähneet, kuinka tyytyväinen koira voi olla, kun se saa roppakaupalla kiitoksia hienosta ja älykkäästä käyttäytymisestä! Lumppa pääsi vielä tarhaan pariksi tunniksi nauttimaan kirpakasta päivästä; vaikka kaikki tallikaverit olivat vielä töissä, siellä se seistä möllötti tyytyväisenä!

Fortter pääsi kentälle ja kiva oli. Tehtiin abt. 15 metrin voltteja ja alko kuuntelemaan tosi kivasti. Laukka-teemana oli tänään laukan nostot ja hienosti se kyllä nostaa. Vasen laukkakin alkaa tulemaan suht automaattisesti, hiano poika! Oli se kyllä intoa täynnä, uskomatonta, että 2 l prixiä pitää sen noin vireenä ,-)

nimittäin vasen laukka oli heti hyvä. Kuski kun on oppinut sen taian, miten siinä täytyy istua, jotta Ljudmilla toimii. Kiva!

Fortter "ai miten niin vähän ADHD"? Nyt sitten kokeilin ekan kerran rauhottaa s.e. pääsi alkuun laukkaamaan. Se autto: maltto paljon helpommin keskittyä ravityöskentelyyn sen jälkeen.