IRC-Galleria

Ratsastanut... kun ne takajalat polkivat niin väkinäisesti sinne alle. Mutta polkivat kuitenkin - vaikka letkeys puuttui... Hyvä puoli on se, että siitä huolimatta poni tuntui paremmalle kuin esim. neljä kuukautta takaperin - eli aikaa ennen nykyistä valkkua.. eli kaikesta huolimatta, edistytty on!

Tänään kentällä kevyttä verryttelyä - eteen-alas, sen jälkeen taivuttelua, ylipäätänsä vain sitä, että tulee ulko-ohjan tuelle kierroksessa kuin kierroksessa ja toimii suht hyvin. Kerrankin voin olla ylpeä itsestäni - ymmärtäen, että hobusella menty viimeksi perjantain (eli kolme päivää) sitten kunnolla läpi, en vaatinut ihmeitä - ja kas kummaa, hevonen teki tyytyväisenä töitä ja oli iloinen ja pirteä! Tunnin jälkeen 10 minsaa syömässä vihreää - totuttelua, totuttelua.. huhu kun kertoo, että kesälaitsalle on pääsy tiedossa... J I P P I I!!!

Eilen maneesissa ihan tunnin treeni. Puree oikealle kiinni, taitaapi olla aika soittaa raspaaja.

Saivat tänään sitten matokuurin, jonka myötä jääneet sisälle. Ilme oli tyyliä "tässä on nyt jotain mätää, kun tähän aikaan näitä karsinan seiniä katselen", kun päivällä menin. Positiivinen uutinen oli se, että jalat olivat K U I V A T!!! Eli näyttää siltä, että pikkuhiljaa aletaan sitten ilmeisesti tottumaan johonkin...

Lähdettiin maastoon. Vähän hirvitti, kun tuuli niin että tukka meinasi päästä lähteä. Mutta hyvin selkään päästiin ja sinne sitten sikalan taakse. Mukava maasto, käyntia, vähän ravia ja laukkaa. Maisemat on U P E A T!! Tosin Lumenius suunnittelee aina sitä, että metsässä olisi paljon parempi kävellä kuin tiellä - varsinkin kun siellä on sitä vihreää.... Kotiin tullessa Lumppari teki taas Lumpparit - vetäisi täydelle kiitolaukalle ja hirnui sen, minkä keuhkoista lähti. Kukkulan kuningas oli jälleen maisemissa ,-)

Siat päästää sitten käsittämätöntä meteliä, kun sille päälle sattuivat. Paluu matkalla sikalan ohitus onnistui leppoisasti, kun tulin selästä alas ja Lumppari sai kävellä vasemmalla puolella niin, että minä olin sen ja sikalan välissä. Hauska juttu, kuinke hevonen rauhoittuu heti, kun pomo menee pahan väliin. Pienestä se on kiinni.

Huomenna täytynee lähteä maastoon tai taluuttelemaan, hevosilla kun vielä on sisäpäivä. Maanantaina varmaan lepo, tiistaina ehkä hyppäämään, keskiviikko ja perjantai onkin sitten pyhitetty aidolle koulun vääntämiselle...

Maanantaina mentiin maneesissa eteen alas ja vähän väistöjä&vastataivutuksia. Maneesissa herra hevoinen ei vielä täysin rentoudu, mutta liikkui kuitenkin suht mukavasti.

Tiistaina oli sitten huippujen paluu esteradalle. Allekirjoittanut tuumasi valmentajalle, että korkeintaan 40 cm radan voin joskus kisoissa mennä ,-) Mutta hevonen oli aivan eri maata kuin viime estetunnilla - siinä, missä viimeksi valkku huusi "eteen-eteen", nyt vain hoki "pehmä käsi, pehmeä käsi" - hevonen kun rulla si hyvin ja tehokkaasti. Nyt siis se, että se on koulutunneilla toiminu viimeisen abt. kahden viikon ajan alkaa näkymään sitten estetunneillakin. Onhan se saanut massaa huomattavasti takaisin, alkaisikohan ihan oikeasti jopa jaksaa tekemään töitä kunnolla, kun saa safkaa riittävästi?

Keskiviikon tunti peruuntui, joten lähdimme maastoon eteen-reippaasti lenkille.

Ja sitten tänään - tunnille! Ensimmäinen ahaa elämys tuli, kun istuin selkään - siinä edessä on massaa paljon paljon enemmän! Mulla alkaa kohta olemaan varsinainen body-building hevonen! Tehtiin vastalaukkoja sekä takaosakäännöksiä. Heti kun alkoi miettimään maagista sisä-takajalkaa,alkoivat takaosakäännökset sujua. On se hassu vain tuo ajatuksen voima.

Sujui leppoisasti. Vanha Lumi alkaa olemaan jo "kotona" - eli hevonen alkaa kotiutumaan ja tarhaleikit eivät näemmä enää kauheasti väsytä... Sen verran reippaasti se käveli (jahka heräsi päiväunilta).

Nyt on sitten harja ja häntä leikattu. Eipä tarvitse enää näyttää niin ruokkoamattomalta..

Eilen käytiin parin tunnin maastolenkillä. Alkumatkasta pohja siinä kunnossa, että pystyi menemään ravia ja laukkaa, mutta suurin osa käyntimaastona. Toisaalta käyntipätkän hyväksi puoleksi täytyy sanoa se, että siellä on hillittömiä nousuja ja laskuja, joten kunto kyllä nousee!!! Ja samalla täytyy itse muistaa, että vaikka se on maasto ja vain käyntimaasto, noiden mäkien takia se menee rankaksi Lumpparille. Tänään sitten katsotaan, missä kunnossa jalat ovat. Nyt ovat olleet paljon paremmat, esim. vasen ei turvota enää lainkaan, oikeassa vielä ollut vähän turvotusta.. josta kaikki laskenut ratsastuksen myötä. Jos estehyppely-immeinen löytyy, täytynee käyttää se jokatapauksessa klinikalla, varsinkin kun vakuutuskausi sopivasti alkaa lähestymään loppua, sittempä ei tarvitse "arpoa", onko niissä jotain häikkää vai ei.. Toisaalta nyt vielä ollaan siinä kuukauden aikajänteessä, mikä klinikalla ohjeeksi annettiin.

Tänään jatkettiin... jes jes jes.
Takapää löytyi ja jopa takapään jousi!
Hobunenhan liikkuu hyvin, kunhan sitä vain muistaa ratsastaa!!!

Nyt on itse väsy ja varmaan myös hevonen - huomenna maasto ja sitten ansaittu lepo.

Nyt on kaikki jalat vähän turvoksissa - joka laskee, kun ridaa... toisaalta tuoreheinä on vaihtunut, joten se voinee vaikuttaa asiaan.. täytyy seurata ja jos ei laske, sitten tehdään klinikka reissu..

Lumenius liikkui alkuun ahtaasti, kuten eilenkin. Onneksi valkku keksi syyn - nimittäin satula liian edessä! Ihan uskomatonta, että sentin siirrolla saadaan hevosen liikkeet esille!

Olen erittäin, erittäin tyytyväinen! Paljon on vielä hiomista, esim. omassa istunnassa (jep joo), mutta nappuloita alkaa löytymään.. löytyy venymistä - ja eteenpäin pyrkimistä. Ja käynnissä kunnon yliastunta! Tätiratsu ei taida olla ihan tätiratsu, mutta ei siitä kisakenttien sankaria tehdä. Koska Lumenius on ennen kaikkea täällä nauttiakseen elämästään ,-)

Lumppari sai ansaitun lepopäivän. Käytiin vain vähän kävelemässä Monty-riimussa ja vähän maistelemassa vihreää. Lumppari oli sitä mieltä, että kukkapenkkia kaivava mies lapion kanssa oli I H A N kauhea. Upeaa oli huomata, että vaikka kuinka säikähti ja pyöri, kertaakaan ei yrittänyt riistää - eli pysyi kiltisti narun päässä. Lisää taas luottamusta suurisydämistä hevosta kohden..

Jalat olivat muuten paremmat, liki kuivat. Tosin toisessa takasessa oli vähän nestettä. Ehkä se on vain tosiasia, että niitä nesteitä kertyy välillä ja välillä ei - who knows.

Huomenna taas selkään. Katselin tässä kouluratsastajien kuvia ja voi vide, kun saisi sellaisen istunnan! Ehkä mä liimaan tuon kuvan varustekaapin oveen, niin voin itseäni siihen aivopestä. Toisaalta täytyy sanoa, että motivaatio on kasvanut. Ei suinkaan kisojen takia, vaan kiitos upean valmentajan, jonka sanat ovat alkaneet itämään ja sen myötä myös maailmankuva ratsastuksessa taasen muuttumaan. En siis yhtään ihmettele kesä-valmentajan ohjetta viime kesänä - oma hevonen on ollut nimenomaan avain "seuraavalle tasolle siirtymisessä"...

Maaginen luku ekoista koulukisoista.... Sijoitus 15/19. Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin ,-) Jos ensi kerralla jopa ehtisi alkaa miettimäänkin jotain siellä kouluradan aitojen sisäpuolella..