IRC-Galleria

Koko maailmankaikkeus rakentuu jos jonkin sortin vakioista. Kaikelle voidaan keksiä vakiot. Esimerkiksi maailman kaikkeuden energian ja materian summa on nolla. Tarkemmin sanottuna energialle on saman verran antienergiaa ja materialle entimateriaa. Liäksi on todettu että materia on vain eräs energian olomuoto. Tutkimuksissa on todettu, että materian ja antimaterian törmäyksessä nämä energiat kumoavat toisensa ja jäljelle jää enrgiaa nolla.

Samaa nollasummateoriaa tulee soveltaa hyvin moneen muuhunkin asiaan. Esimerkiksi onnellisuuteen. Kuvitellaan nykyinen tilamme. Olemme ehkä hieman onnettomia. Osaamme toki nauttia joistakin asioista, joistakin jopa enemmän. Olen kylläkin nähnyt, että köyhempien maan ihmiset saattavat kokea onnen hetkiä aivan yhtälailla kuin mekin. Joten paremmat elinolot eivät tuntuisi lisäävän onnellisuutemme määrää.

Mutta suomalainen kulttuuri on melko junttia, ainakin ollut. Jospa muutettaisiin sitä siten, että kaikki alkaisivat sanoa toisilleen "rakastan sinua." Kyllähän se hetken varmastikin tuntuisi hienolta. Minua rakastetaan ja minä rakastan takaisin. Mutta tällä tavalla ystävät puhuisivat ystävilleen, viholliset vihollisilleen. Se olisi tavallisempaa kuin tervehtiminen nykyään. Koko "minä rakastan sinua" kuluisi loppuun hyvin nopeasti. Ei se tuntuisi enää miltään. Sillä ei olisi merkitystä. Ja koko onnellisuuden summa pysyisi edelleen samassa nollatasossaan.

Tavallaan voidaan myös ajatella että sanonnan kulumisesta huolimatta "minä rakastan sinua" nostaisi aavistuksen onnellisuutta, mutta "minä vihaan sinua" muuttuisi samalla niin rajuksi shokiksi, että ne harvat kerrat kuin sellaista tulisi sanotuksi, että se laskee kokonaisonnellisuuden nollatasolle.

Järjellä kun miettii niin näin asiat ovat. Yhdestä suuresta positiiviisesta asiasta voi saurata useita pienenpieniä negatiivisuuksia, jolla päästään aina suuremmassa otosjoukossa onnellisuuden nollatasoon. Joten tiedoksi kaikille hipeille ja muille: maailmaa ei voi parantaa - nollataso säilyy. Aina ja ikuisesti.