Ensimmäisen kerran törmäsin seinäkelloilmiöön reilut pari vuotta sitten kun olin muuttanut omilleni ja muutamien viikkojen asumisen jälkeen saanut Ikean reissulta mukaani parin euron hintaisen, sinisen, muovivalmisteisen seinäkellon.
Tyypillisen, muutaman kymmenen minuutin sommittelu ja mittaustuokion jälkeen sinäkellon paikka oli olohuoneeseen päätetty ja paikka taulukoukulle merkitty. Nyt täytyi vain naputta taulukoukku paikoilleen. Ensimmäien ongelma! Taulukoukku tietenkin meni vinoon. Ei se mitään. Jäähän se seinäkellon taakse piiloon. "Mutta nyt kello ei ole aivan sillä paikalla, jolle sen mittasin" riitelin itseni kanssa. Uudestaankaan en talukoukkua viitsinyt kiinnittää, joten saattoi kelvata. Ripustin kellon, otin muutaman askeleen taaksepäin ihaillakseni täydellistä seinäkellon asettelua. Ja vielä mitä! Kellohan oli vinossa...
Korjasin kellon asentoa pari milliä, jotta se suoristuisi. Nyt kello olikin toiseen suuntaan vino. Siirsin sitä sitten aavistuksen takaisin päin. Ei ollut tarpeeksi. Siirsin lisää - aivan pienen pienen aavistuksen verran. Olisiko se nyt hyvä. Ei ollut. Se pienen pieni aavistus olikin liikaa. Vai oliko? Minuuttien tuskaisten väännön jälkeen kello ei ollut vieläkään suorassa. Kummallisinta olikin, etten aina tiennyt kumpaan suuntaan kello olikaan kallellaan, mutta kallellaan se oli.
Pari vuotta myöhemmin. Eli osapuilleen pari kuukautta sitten keksin syyn miksen saanut seinäkelloa suoraan. Vastaus on: sitä ei voi saada suoraan. Tai oikeammin sen voi saada suoraan, mutta toisaalta se on kuitenkin vinossa. Selitän tarkemmin. Kun kello taulu jaetaan keskeltä puoliksi siten, että halkaisija kulkee kuutosen ja kahdentoista puolesta välistä, on kello pinta-alallisesti jaettuna puoliksi ja tämän linjan mukaan kello yleensä pyritään seinälle asettelemaan. Siihen sisältyy kuitenkin ongelma: kello ei ole massallisesti jaettu puoliksi, vaan kellotaulun vasemmalla puolella olevat numerot, ovat huomattavasti suurempia ja massiivisempia, kuin oikealla puolella olevat. Massan mukaan puolitetun kellon massa keskilinja ei kulje samaa linjaa kellon keskilinjan kanssa ja ei sen vuoksi myöskään tämän mukaan suoraan laitettuna näytä suoralta.
Ehkä seinäkellon asettelun voisi kompensoida asettamalla kello näiden kahden linjan - keskilinjan ja massakeskilinjan - keskiarvolinjan mukaan suoraan. Vaan eipä onnistu niinkään. Tällöin seinäkello ei ole minkään linjan mukaan suorassa ja näyttää molempiin suuntiin kallellaan olevalta. Pohsikelun lopputulema: seinäkelloa ei voi laittaa suoraan. Älkää edes vaivautuko, ellette ole yhtä perfektionisteja kuin minä. Itse aion asetella seinäkellojani, kunnes ovat kaikkien linjojen mukaan suorassa.