IRC-Galleria

Heräsin tänään sitten ensimmäistä kertaa sängystä oman vaimon vierestä. Hieno tunnehan se oli. Hetkeä ennen kun nukahdin niin ajattelin, että vierssäni on oikeasti oma vaimoni. Tulin hyvälle tuulelle. Ja samalla tuntui paremmalta, kuin oikeastaan koskaan eikaisemmin. Vain jos ajattelen omaa kohdussa kasvavaa lasta, tuntuu yhtä hyvältä.

Georgetaudissa on sitten mukavaa. Mikään mikä menee alas, ei imeydy yhtään, ei edes vesi. Lääkehiili ei auttanut muuhun kuin tekemään georgesta mustan. Toivottavasti keitetty vesi taltuttaa georgen, muuten ei ole mukavaa.

Toisinaan tuntuu, että kaupungissa (erityisesti pääkaupunkiseudulla) kasvaneet ovat keskimäärin jokseenkin tyhmempiä kuin syrjäisemmillä sauduilla, pikkukaupungeissa tai kunnissa kasvaneet. Ja jostakin syystä tämä tuntuu erityisesti korostuvat tyttöjen kohdalla. Toki on olemassa paljon poikkeavuuksia yksilötasoilla, mutta yleisesti ottaen.

Syynä tuskin voi olla sen kummemmin geeniperimä, ellei joku osoita tai tiedä että tyhmyys ajaa kaupunkiin asumaan. Luultavimmin kyseessä on puhdas ympäristön vaikutus. Eikä niinkään fyysisen, kuin sosiaalisen ympäristön vaikutus. Jonkin lainen joukossa tyhmyys tiivistyy -ilmiö.

Toki toisaalta kaupunkielämän tarjoamat valmiit ratkaisut syövät kekseliäisyyttä. Esimerkiksi toimiva joukkoliikenne, ei pakota keksimään erilaisia kulkuvaihtoehtoja ja aikatauluja. Muutenkin kun kaikki asiat ovat hyvin lähellä, ei kauaskantoisesti tarvitse ajatellakaan.

Tytöilla ajattelun painopiste tuntuu olevan paljolti muualla kuin asioiden ajattelussa ja ymmärtämisessä. Sen sijaan keskittyminen pinnallisiin asioihin, kuten ulkonäkö on arjen asioissa kärkipäässä. Ja koska ulkonäöllekin on olemassa omat raaminsa, jonka muoti määrää, ei vaadi keltään paljoa näyttää samalta kuin muut. Tällaisesta tulee mieleen esimerkki Speden naisen logiikkaa -sarjasta jakso, jossa Hannele Laurin esittämä puoliso ihmetteli ääneen miehellensä "Mihin me ydinvoimaa muka tarvitaan; onhan meillä sähkö".

Osaksi kaikki vähä-älyisyys on osa uusavuttomien pullamössösukupolven ominaisuutta. Yleensä tyhmä kuitenkin älyää olla paljastamatta tyhmyyttään, mutta moni kaupunkilainen paljastaa sen huoletta.

Olen pohdinnoissani päässyt tulokseen, että terrorismi onkin aivan arkipäiväinen ilmiö. Eikä siksi että viimevuonna tilastoitiin noin 1400 terrori-iskua. Vaan siksi, että sitä tapahtuu kaikkialla, kaiken aikaa. Myös meillä Suomessa.

Uskomatonta ja ehkä järkyttävääkin on, että Suomessa terroristeiksi epäillyt ovat suurimmaksi osaksi jo eläkeikäisiä ihmisiä. Omia isovanhempiamme ja heidän ikätovereitaan. Toki joukkoon mahtuu kymmenen kunta prosenttia muutakin väestöä. Usein yhteiskunnan vähäosaisiksi jääneitä ihmisiä.

Heidän harjoittamansa terrorismi ilmenee pikkutekoina, joita useimmat eivät huomaa tai tunnusta terrorismin harjoittamiseksi, vaan ihmisluonteen heikkoudeksi. Terroritekoja ovat esimerkiksi hidastelu kaikkialla missä suinkin on muita ihmisiä, jotka eivät kuulu terroristijärjestöjen liittoon. Pahimpia ovat kaikkien mahdollisten kysymysten ja ongelmien selvittäminen asiakaspalvelupisteessä kun ruuhka on muutenkin pahimmillaan. Tai suurten terroristikokousten pitäminen kulkuväylillä estäen muun liikenteen.

Tällaisen terrorismin vaikutusta on turhaa vähätellä. Se rappeuttaa ihmiskunnan sisältä päin. Kiireiset ihmiset hermostuvat entisestään ja muuttuvat äkkipikaisiksi, arvaamattomiksi ja lopulta käyvät toinen toistensa kimppuun ja jättävät yhteiskunnan kaapattavaksi, jolloin on terroristijärjestön aika iskeä ja kaapata valta maassa. Suomessa todennäköisin motivaatio ikääntyneillä tähän on vanhusten hoidon huono laatu. Korottamalla itsensä jumalaiseen asemaan vanhusten huollosta tulee valtakunnan ensimmäinen prioriteetti.

Lisäksi kun yksi maa on saatu terroristien valtaan, on sieltä terroristien liittouman kautta huomattavasti helpompaa organisoida myös muiden valtioiden kaappausta sekä antaa taloudellista tukea sitä tarvitseville.

Terrorismin ehkäisy vaatisi virkavallalta ja muulta yhteiskunnalta huomattavan määrän resursseja. Poliisien määrä on ainakin kaksinkertaistettava jotta viranomaisia riittää pitämään kulkuväylät vapaina. Kauppoihin tarvittaisiin lisää vartijoita, joiden tehtävä on taata sujuva kassa- ja asiakaspalvelu poistamalla hitaat ja tahallisesti häiritsevät asiakkaat, mikäli he eivät suostu nopeampaan asian hoitoon.

Sikäli jotkut ovat oikeassa että kyse on vain mielen heikkoudesta. Mutta oikeammin sanottuna kyse on terrorsimista iskien mielen heikkouteen. Vahvistakaa mielenne ja estäkää vallankumous!

Kipua on mahdotonta muistaa. Sen kyllä voi muistaa, mitä on ajatellut ja miltä on henkisesti tuntunut, kun on ollut kipua, mutta itse kipu ei muistu. Sille ei ole sijaa ihmisen muistitssa. Ehkäpä siksi, että muistettu kipu tuntuisi samalta kivulta niiltä osin kuin kipua muistaa. Eli kivun muistaminen on turhaa.

Samalla voidaan ajatella, ettei pitkä aikainen kipu ole varsinaisesti lyhyttä kipua pahempi, nimen omaan koska kipu ei muistu. Ainoana ongelmana on se, että ajatukset ja henkiset kokemukset säilyvät ja aiheuttavat pitkän jatkuman. Kipu on aina hetkellistä (vaikka useita hetkiä peräkkäin), mutta muu ajatusmaailma jatkuvaa.

Luinpa lehdestä, jossa oli haastateltu jotakin KELAn edustajaa. Häneltä oli kysytty mielipidettä siihen, että onko KELAn takaisinperinnässä käytetty korko 15% hänestä kohtuuton. Johon hän sitten vastasi vain että kyseessähän ei ole korko vaan korotus. Korkona 15% olisi toki kohtuuton, mutta 15%korotukseen hän ei suostunut ottamaan kantaa.

Kuitenkin asia joka varsinaisesti jäi vaivaamaan oli hänen mainintansa aiheesta, että KELAlle kohdistetaan paljon valituksia korotuksen suuruudesta ja muista takaisinperinnöistä, vaikka KELA ei ole päättävä elin, ainoastaan toimeenpaneva ja valitukset tulisi johtaa muualle. Siihen voinkin sanoa että olen täysin päinvastaista mieltä. Nimenomaan KELAn tehtävä olisi kuunnella ihmisiä ja heidän ehdotuksiaan. KELA myös tuntisi ja tietäisi jokaisen ihmisen tapauksen paremmin kuin valtion päättäjät. Ja KELAn ammattitaitoinen henkilöstö kykenisi yhditämään ja muotoilemaan kansan esittämät asiat paremmin ja välittämään sen pakettina eteenpäin.

Johan jokaiselle miehelle on armeijastakin tuttu komentotie, jossa ryhmäläinen esittää asiansa ryhmänjohtajalle, ryhmänjohtaja joukkueenjohtajalle jne. Ja tuki asioissa KELA on yksiselitteisesti se kansalaista lähinnä oleva elin, jonka kuuluu hoitaa vuorovaikutusta kansalaisten kanssa hyvin läheisesti. Eikä todellakaan niin, että tokaistaan vain, että asia ei kuuluisi heille.

Suomen kieli on hieno kieli. Ei voi muuta sanoa. Varsinkin usein niin yksiselitteinenkin. Esimerkiksi sana puolitoista: mitä se loppujen lopuksi tarkoittaa. Tilanne on hämmentävä jos sitä verrataan esim sanaan kaksi toista. Koska yleisen käsityksen mukaan puolitoista on sama kuin yksi ja puoli, mutta kaksi toista on kymmenen ja kaksi. Eikä esimerkiksi niin että puolitoista on kymmenen ja puoli - mitä se voisi hyvinkin olla - tai kaksi toista olisi yksi ja kaksi eli kolme. Mikäli asiaa kuitenkin enemmän kieliopillisesti ja loogisesti ajattelee, niin puolitoista on hyvinkin kymmenen ja puoli sekä kaksitoista on kymmenen ja kaksi, eli puhutaan toisesta kymmenestä, eikä niin että vain toisesta luvuvsta.

Kävinpä äsken lenkillä. Eipä ole paljoa tullut viime aikoina harrastettua. Kuitenkin olin yllättävän hyvässä kunnossa. huomasin kun kokeilin juosta. Se olikin ensimmäinen yli kilometrin matka, mitä on tullut pingottua yli puoleentoista vuoteen. Taisi olla marras- tai joulukuussa 2005 kun viimeeksi yritin intin kotiutumis-cooperissa, mutta jätin kesken hyppääjän polven takia. Ei sekään enää vaivannut.

Jonkin aikaa kunnon tuhdin aterian jälkeen pystyin juoksemaan ainakin päälle ilometrin ilman että olisi ollut rintaan pistoja tai polvivaivoja. Ehkäpä taas voi alkaa kuntoilemaan ja olemaan virkeämpi ihminen. Mahtavaa.

Kappas kun on eduskuntavaalien alla esillä asiaa, jos toistakin. Tyhmää ja tyhmempää. Joskus jopa jotakin viksua. Välillä kyllä ihmetyttää asiat joita varsinkin jotkin pienemmät puolueet ajavat. Ja sen lisäksi niissä pienissä puolueissa on kaiken outouden lisäksi niitä yhden asian ehdokkaita ja yhden asian kannattajia. Kuten sellaisia, jotka ovat kovastikin yleistä asevelvollisuutta vastaan.

Saahan sitä toki vastaan olla ja sen ilmaistakin. Varsinkin kun laissa on määrätty sananvapaus, mikä mielestäni on vielä hyvä asia. Ainoastaan, kun jotakin asiaa ajavat eivät yksinkertaisesti kykene perustelemaan ajamiaan asioita. Sen sijaan kuulee mitä ihmeellisempää kiertelyä ja kaartelua. Asioiden välttelyä ja vastakysymyksiä esitettyihin kysymyksiin.

Jostakin syystä tuntuu, että kykenisin jopa itse perustelemaan "vastapuoleni" argumentit huomattavasti paremmin kuin vastapuoleni, vaikka siis oma mielipiteeni olisikin sitä vastaan.

Ja sitten se asioiden laajalti ajatteleminen. Tuntuu etteivät kaikki ymmärrä kunnolla kokonaisuuksia. Yhdellä asialla kun ei ole vaikutusta vain yhteen asiaan, vaan jokaisesta asiasta lähtee haaroja lähes kaikkiin muihin yhteiskunnallisiin asioihin. Joissakin tapauksissa on jopa vaikea ennustaa kovinkaan tarkkaan, jos ollenkaan, päätösten seurauksia.

Mutta USA:sta ei mallia ainakaan oteta, päätettiin mitä hyvänsä!

Ihmetyttää, kuinka MTV:lle on palkattu niinkin surkea suomalainen juontaja Axl Smith. Kai hänessä jotain hyvääkin on, koska hänet on sinne palkattu. Osannee englantia tai muuta vastaavaa. Mutta puhua Axl ei todellakaan osaa. MTV on muuten aika kovalla, mutta kun Axl lukee uutisia, on televisiota pakko koventaa. Ja vaikka puheen kuuleekin tarpeeksi kovaa, ei Axlin puheesta saa kuitenkaan selvää. Nykyään joka kerta kun näen Axl Smithin televisiosta, vihaan häntä hitusen enemmän kuin hetkeä aikaisemmin. Koskahan saavutan maksimivihani häntä kohtaan.