IRC-Galleria

"Don't let yourself get attached to anything you are not willing to walk out on in 30 seconds flat if you feel the heat around the corner."

Kulutan aikaa, jotta en huomaisi kuinka se valuu hukkaan.
Ajattelen liikaa ja turhia jotta en tuntisi mitään.
Teen mitä sattuu jotta en tekisi mitä tahdon.
Jos tekisin mitä tahtoisin, voisin menettää kaiken.
Minulla ei ole mitään joten en voi menettää ketään.
Ja silti kaikki katoaa vaikkei sitä kai koskaan ollutkaan.
Surun ja kivunkin kaikottua jäljellä jään mina. Se ei ole enää mitään.

Pelkään aikaa, ja aika pelkää minua. Kiellämme olemassaolomme toisiltamme.
Piilossa olevan on vaikea myöntää olevansa olemassa.
Piilotan itseni ajalta. Aika piilottaa itsensä minuun.
Pelkään että aika jättää minut.

En elä tässä ja nyt. Elän menneessä. Elän konditionaalissa.

Murhaavan tylyä settiä, haastajien kasvoilta turhaan saat hymyä ettiä. Kun saan haulikon käteen, mustan auringon säteet loistaa ja useimmista tuskan nautinnon näkee. Me ei peitetä raivoo, ketä vaan on edessä, keitetetään aivos veressä, heitetään airos veneestä ja upotetaan laivas. Jälleen aika nostaa katse pilviin, pudotetaan taivas päälles, kohtaa katkee filmi.
...
Tuut huomaan ettei kannate tulla soittaa suuta, sillä hampaat murskana on apuu turha koittaa huutaa. Metsä nimees huutaa, imee luokseen, pimeän suuntaan, pimees juokset. Varjot seuraa, sua hakkaa ja piinaa, pohjattomasta kuilusta puskee tappava viima. Kaunis on laulu, laulu murtuvan luun.
Kauhu tuntuu ja kuuluu.
...
Kohtaa lipevä kieli ja hilpeä mieli ja musta aurinko valaisee pimeän tieni jota pitkin kuljen vakavana, tunteet taka-alalla
...

Uskomattomat muistelot ja hyvät fiilikset pärähtää aina tuosta biisistä...

Kuuntelin lapsena Jarrea enemmän ku paljon. Sain muistaakseni serkultani c-kasetille kopioidun kokoelman Jarrea jossa oli muun muassa tämä biisi. Suorastaan ylionnellinen biisi. Tämän parissa sitä saattoi haaveilla ja unelmoida. Ehkä vieläkin... :)

Trancesta on tullu paskaa. (suurimmaksi osaksi)
Kaupallinen trance, lähinnä hollannista tuleva sonta on pilannut genreä. Mutta niin käy kaikille genreille, kaupallinen tuotanto tekee musiikista suuremmille massoille hyväksyttävämpää sokeripuuroa.

Konemusiikki on aina suosikkejani, kunhan se on hyvää. :D (kuten mikä tahansa muukin musiikki)
Ja se on tietysti makuasia mikä on hyvää.

Tää vokaalien kanssa tai ilman on kuitenkin vielä loistava.
Nostaa fiiliksiä. Ja okei onhan tääki sokerinen.

http://www.youtube.com/watch?v=L9daeiqG8BI

I, feel in my mind,
I've got to let go, I've got to unwind.
I, need a good time,
I need to find love,
I've got to get high.

You've got the passion, To feel inside,
A little love, a little life, Now you decide.
There're ain't no reasons, That we can't share,
A little love, a little life, Can take us there.
You've got the instincts, And now you know,
A little love, a little life, Will let it show.
Just take ahold, Of what you feel.
A little love, a little life, Will make it real.

I, feel in my heart, I want to let go,
And make a new start.
I, have got to break free, I've got to unwind,
I've got to believe.

...niin eivät ole silloin siinä olevat ihmisetkään. Mutta silti jostain pakottavasta syystä ihmiset pyrkivät olemaan täydellisiä. Pitää olla täydellinen vanhempana, opettajana, kaverina, työntekijänä ja ihmisenä. Mutta kukaan ei voi olla täydellinen ja siksi edes lievä pyrkimys täydellisyyteen on minusta niin kovin turhaa. Ainakin minä olen todennut jo sen ihan toukkaikäisestä että en voi olla täydellinen. Kukaan ei voi olla. Ihmisenä olemiseen kuuluu virheitä. Niistä joko oppii tai ei, mutta virheitä tulee aina. Ja niitten kanssa on vain opittava elämään, tai ehkä ne pitäisi vain unohtaa. Olisi opittava elämään sen kanssa että ei ole täydellinen. Ihmiset hakevat täydellistä työpaikkaa, täydelistä ulkonäköä, täydellistä elämänkumppania. Tällaisten asioitten perässä juokseminen vie elämästä mielekkyyden. Siinä että hakee parempaa mitä-tahansa elämäänsä, ei tietenkään ole väärin. Jokaisella pitää olla jotain mitä tavoitella ja odottaa tulevaisuudelta. Muuten elämä kyllä menettää mielekkyytensä. Mutta samaan aikaan pitäisi olla myös jo tyytyväinen niihin asioihin mitä on "saavuttanut".

Joillekin ihmisille elämä on pelkkää suorittamista. Kilpailua kohti hautaa. Ja nykyään yhteiskunta, työelämä ja sosiaaliset verkostotkin tuntuvat vaativan kilpailua. Hinnalla millä hyvänsä. Ja toki, kyllä kilpailemalla jonkun, jonkin tai itsensä kanssa voi saavuttaa enemmän. Mutta väitän että olemme siirtymässä maailmaan jossa kilpaileminen ja kustannustehokkuus ovat kaiken a ja ö. Kenenköhän kanssa itse kukin kilpailee paremmuudesta?

Keskiverto kansalainen voi kuitenkin todeta, että jos ei ole saanut elämäänsä tarpeeksi täydellisiä asioita eikä koe muutenkaan olevansa täydellinen, niin ainakin hänen elämänsä ja hän itse on normaalia. Mitä sitten on normaalius? Keskiarvo tietystä joukosta ihmisiä joitten kanssa sinulla on jotain yhteisiä tekijöitä? Olet normaali jos sinulla on heteroseksuaalinen parisuhde, pari lasta, koira ja arviolta 100 000 € lainaa. vai oletko sittenkään? Ehkä sinussa on paljonkin asioita joista ajattelet erilailla kuin tämän keskiarvo joukon muut ihmiset. Teet asioita erilailla, sinulla on erilaiset mieltymykset, erilaiset tavat tuntea eri tilanteissa, erilainen luonne, erilaiset perversiot/fantasiat erilaiset sairaudet, ehkä päässäsi on jotain vikaa, kärsit jostain psyykkisistä ongelmista. Mitä enemmän alat tarkastella itseäsi yksityiskohtaisesti, sen erilaisempi huomaat olevasi. Tietystikkin mitä yleisluontoisemmalta kannalta asioita tarkastelee sitä enemmän sinulla on yhteistä. Olemme kaikki ihmisiä. Ihmisen täytyy syödä, paskoa, kuseskella, nukkua. Sen verran sinulla on ainakin todistettavasti varmoja yhtäläisyyksiä, jotka tekevät sinusta normaalin ihmisen. Mutta näillä tarkasteluilla olet myös ihan samanlainen ja normaali kuin muutkin eläimet. Jolloin kestät vertailun vaikkapa kalaan ja teillä on jotain yhteistä ja olette normaaleja eläinkunnan olentoja. Molemmat syö, paskoo jne.

Tässä kohtaa voit miettiä tietysti että "Niin, mutta ihmiset osaavat ajatella ja pystyvät tuntemaan. Niin ja me harrastamme seksiäkin huvitus mielessä." Sitä onko kalalla millainen tietoisuus, ajatukset ja tunteet niin on vaikea kylläkin tietää, mutta luulenpa kalallakin on jotain vastaaviin viittaavaa. Mutta kalat ei tosin saa oletettavasti kovinkaan suurta nautintoa parittelusta, koska ne toimivat hieman eri tavalla. Ja suurimmalla osalla eläinkunnasta on ns. kiima-aika jolloin parittelu tapahtuu. Ja se onkin kyllä työtä. Siitä on vaikea irrottaa huvia jos parittelee kahden viikon ajan parhaimmillaan kymmeniä kertoja päivässä. Sen verran ihminen nyt ainakin on sitten kehittynyt, varmuudella. Me harrastamme seksiä huvin vuoksi. No joo käsittääkseni tietty osa muistkin kädellisistä harrastaa seksiä. Mutta silti.

Jos siis tarkastelemme normaaliutta, se on käsite joka muodostuu sen mukaan kuinka laajaa joukkoa käsitellään. Entä jos jossain muualla maailmankaikkeudessa on elämää? Pitäisikö kehittyneempi olento meitä juurikaan kalaa kummempana? Olisimmeko me enää heidän normaaliutensa käsitteen sisällä? Kokisivatko he minkäänlaista yhteenkuuluvuuden, samanlaisuuden tunnetta meidän kanssamme?

Olen ollut aina sitä mieltä että ihmiskunta rappeutuu, eikä suinkaan kehity. Ihmisolennot ovat yksi hassu mutaatio joka on voinut pahoin siitä lähiten kun on tunnistanut olevansa ihminen. Ensimmäinen virhe ihmiskunnalla lieneekin ollut se että se on väittänyt itselleen olevansa eläinkunnan kuningas. Johtajarotu. Kaiken maapallolla tapahtuneen hiilipohjaisen elämän kruunu. Ihminen on vain yksi hassu mutaatiohaara, jonka jälkeläisiä joka ikinen ihminen, riippumatta ihonväristä on. Jos ihminen olisi ns. luomakunnan kruunu, niin tuskin se tekisi maapallosta paikkaa jossa kaikki on mennyt enemmän päin helvettiä kuin ikinä koko maapallon historian aikana. Huolimatta siitä että maapallolla on ollut jääkaudet, tänne on satanut tulta ja tulikiveä taivaalta joka on tuhonnut melkein kaiken, jne.

Ihminen on olento joka on tehnyt itselleen olosuhteet jossa se rappeutuu. Ihminen kuvitteli jo aikojen alussa että se on ainoa ajatteleva ja tunteva olento. Ja siksi ihmisellä oli oikeus käyttää kaikkea hyväkseen näkemällään tavalla. Myös toisia lajinsa edustajia. Ihminen on ainoa elukka joka osaa kirjoittaa. Kirjottamaton sääntö luonnossa on että vahvin selviää. Vapaassa luonnossa heikot kuolevat. Piste. Evoluutio on mahdollistanut sen että on olemassa paljon erilaisia lajeja, kukin omiin elinolosuhteisiinsa täydellisesti sopiva.

Luonnossa lajit eivät sodi keskenään. Ne jotkat selviävät muuttuvista ympäristöolosuhteista ovat voittajia. Ihminen taas ja tässä viitaten valkoseen ihmiselukkaan, on päättänyt tehdä itsestään oman lajinsa kruunun, keinotekoisilla argumenteilla. Siihen ovat auttaneet uskonto, valtiot ja mikä milloinkin. Jopa yksittäiset ihmiset. Luonnossa en usko että jokin laji päättäisi kesken kaiken että me ollaan kyllä sen verta parempia kuin nuo, niin mitäs jos tapettas ne. Että jos hyeenat päättäs että vittu, meitä on enemmän ku leijonia, ja ollaanhan me parempiakin kuin kuin ne, niin mitäs jos tehtäs vähän ristiretkiä. Hävitetään koko laji jos ne ei ala meidän orjiksi. Ääriesimerkki, mutta mitäs sitten. Vaikka olettaisimme että muut eläimet maapallolla eivät ole edes älykkäitä, niin siltikään ne eivät sodi. Olivatpa ne kuinka tyhmiä tahansa. Jos me siis edustamme ihmisenä älykkyyden kauneinta timanttia niin miksiköhän vitussa meillä on sitten sotia, Yrjö Puska, tosi-tv ja AIDS. Ihminen on myös siitä hauska olento että jos sillä tarpeeksi pitkään liian hyvä olla se keksii ja kehittää itselleen ongelmia. Ihminen ei osaa olla onnellinen, saatika että edes tyytyväinen oloonsa. Taas niillä ihmisillä jotka eivät elä ihan täydellisessä maailmassa ja jotka joutuvat enemmän tai vähemmän kamppailemaan elinolosuhteistaan, onkin tutkimuksien mukaan onnellisempi elämä kuin meillä valkoihoisilla länkkäreillä joilla on pelikoneet, kännykät, pikaruoka ja televisio. Sen takiako mediat syöttävät meillä valheita lähes jatkuvasti siitä että ihan kohta on ydinsota, terroristit hyökkää, tulee maailmanloppu koska tietokoneet sekoaa? Siksikö että ei olisi ihan liian täydellistä ja olisi olemassa pelko pahemmasta?

Ja jos käy niin että ihmiselukalla käy elämässä jonkinasteinen onnistuminen ja sen ei tarvitse pelätä mitään käytännön arkihuolia, koska on niin paljon rahaa, niin millaisia näistä ihmisistä sitten tulee? Ahneita. He haluavat lisää. Ikinä ei ole tarpeeksi, rahaa, valtaa, seksiä.

Mutta miten voi olla että jonkin ihmisen työ on ollut niin paljon tärkempää kuin jonkun toisen että on mahdollista että jotkut ihmiset kituuttavat joka päivä juuri ja juuri selviten vaikka käyvätkin töissä ja toiset ihmiset omistavat miljardeja rahaa? Miten näiden kahden ihmisen työn arvo voi olla niin erisuuri? Miksi ihmeessä on mahdollista että Bill Gates on niin törkeän rikas? Siksi koska on olemassa ihmisiä siinä yrityksessä jotka toimivat hänen alaisenaan ja siksi eivät ole niin tärkeitä ja saavat vähemmän palkkaa, vaikka kysessähän ovat juuri ne ihmiset jotka tekevät mahdollista siitä että Bill kylpee rahassa. Onko esimerkiksi windows, tahi pc niin hieno keksintö että Minun tai kenenkään muun pitäisi tunkea rahaa hänelle?

Suuret yhtiöt kasvavat ja tekevät yhä enemmän tuottoa, mutta silti ihmisiä potkitaan pois. Ja sen mahdollistaa se että ihmiset ja heidän työnsä on eriarvoista kuin muiden työ. Viedään tehtaat maihin jossa energia, verotus ja työvoima on halvempaa. Jos kaikkien työn arvo olisi yhtä suuri, ne olisivat rikkaimpia jotka tekevät eniten työtä. Kukaan ei voisi olla kovin moninkertaisesti toista rikkaampi.

Ja ihminen on itse saanut kaiken tämän aikaan. Olemme totisesti luomakunnan herroja. Vittu, puhukaa vielä tasa-arvosta. Tasa-arvosta kaikkien ihmisten kesken.

Muutama viihdyttävä ja virikkeellinen elokuva tullu katottua, jee. Ja löyty musiikkia, venus hum. Ja Wanha levy jota oon joskus kuluttanu aivan puhki: Aerosmith - Get a Grip. Hetken edes innostaa taas!

Ihan perseestä.

Viikko taivalkoskella meni nopeasti ohi. Oli siistiä. Melko lyhyitä päiviä, 9-10 tuntia. Torstaina ei ees hirveesti satanu. Ei tunnu oikein prolta, mutta en oo kyllä kämminykkään. (juurikaan, kai) Niin ja taas perjantaina mojautin pääni MS Ukkomajavan karmiin oikein nohevasti. Olisin varmaan itkeny mutta ko en muista miten se tehään. On se rankkaa.

Ens viikko qsamossa. tai oikiastaan seuraavat 4... hohoi.

Oulussa on kivaa, taas. Ihan vitun siistii. Vittu ku on pata jumissa. Kävelin melkein 2 tuntia 4 kilometrin matkaa. Loppuvaiheessa vettä tuli kun aisaa esterin perseestä. Eipä tarvinu mennä suihkuun. Tissuttelen.