IRC-Galleria

Ihmisille jotka ovat uteliaita maailmanmenostani, tässä alustavaa suunnitelmaa loppuvuodelle, ja samaan syssyyn myös seuraavalle vuodelle. Passihan minulla erääntyy 31/12/2008, sitä ennen pitää olla takaisin Suomessa. Mutta siihen asti on aikaa...

Kuun vaihteessa olen lähdössä kohti Orissaa. Viihtynen hyvän tovin Bhubaneshwarissa ja erityisesti Jagannath Purissa, meren rannalla meditoiden ja akkuja ladaten. Bhubaneshwarista matka jatkuu joko Varanasiin tai Bodh Gayaan ympäröivine paikkoineen. Molemmat suunnitelmissa, nähtäväksi jää missä järjestyksessä toteutuu.

Sieltä matka jatkuu joko takaisin tänne Radhakundalle tai kohti Risikeshia, ja sieltäkäsin neljä dhamaa eli Gangotri, Yamunotri, Kedarnath ja Badrinath -- todennäköisesti jälkimmäinen vaihtoehdoista toteutuu, täällä kylällä ei kesällä ole juuri mitään muuta kun jumalattoman kuuma.

Yhteensä kierros kestänee parisen kuukautta, eli toukokuulle, jollei sitten pidempään. Intian viisumini on voimassa elokuun loppuun asti. Voisin sitä periaatteessa pidentää aina vuoden loppuun astikin, mutta johan täällä on puolitoista vuotta oltu.

Intiasta matka jatkuu Burmaan buddhalaiseen metsäluostariin kolmen kuukauden intensiivimeditaatiokurssille joka alkaa sinne saapuessani. Kesäkuu-elokuun loppu -haitarilla maisema vaihtuu. Thaimaan kautta kun pitää lentää, ja siellä kun saa suomalainen olla kuukauden viisumitta, mahdollisesti jään sinne joksikin aikaa tilannetta tutkimaan, joko ennen tai jälkeen edellämainitun.

Ja sitten lopulta takaisin Suomeen. Oletettavasti silloin eletään marras-joulukuuta.

Ottaen huomioon että tästä totaalikieltäytymisen oletetusta tutkimuksesta ei tule kaiken jären mukaan virkavallan toimeasta kilin kikkarettakaan, täällä Intiassa kun asustan, todennäköisesti poimivat sitten minut lentokentältä saapuessani kuulusteltavaksi. Kuulustelua tulee 2009 alkukuukausina, riippuen siitä miten liukkaiksi on byrokratian rattaat öljytty, seuraamaan muodollinen oikeudenkäynti. Tuomari lopuksi komentaa osallistumaan epämääritellyn välijakson jälkeen reilun kuuden kuukauden mittaiselle valtion kustantamalle tiiviille meditaatioretriitille jossakin viehättävistä ojennuslaitoksistamme. Kyllä valtio huolehtii kansalaisten tarpeista!

Vapautuessani (tai valaistuessani) joskus syksyä kohden pitää purra panosta ja paiskia jonkun aikaa töitä. Tämä meidän Intiaan muuttomme kun ei mennyt minun suunnitelmieni mukaan, joita seuraten talous olisi kunnossa, vaan ex-vaimon ja hänen gurunsa linjoilla, ja sitä seuraten systeemit ovat hiukkalailla pakkasen puolella, ja velat totta kai minun nimissäni. Sitä niittää minkä kylvää, ja hyväntahtoisuudesta sakotetaan. Jälkiviisastella voisin tästä pitkältikin, mutta olkoot, kun ei se asioita miksikään muuta.

Eli mikäli ei toiselta puolelta ilmene osallistumista näihin finanssijuttuihin, pari vuotta pitänee Suomessa hapantua että saadaan tilit joka suuntaan selviksi ja fiksu pohja tulevaisuudelle. Kaipa sielläkin saa elämästään henkisesti mielekkään muokattua, kunhan pääsee välillä jonnekin latautumaan, jollei muualle niin oman tajuntansa rauhaan. Ei sen kuitenkaan lopulta pitäisi sijainnista olla kiinni, vaan asenteesta. Ja asennettahan tässä on kasvateltu hyvän tovin verran. Teoria pääsee siis tarkkailuun.

Toki tuon finanssipakkasen voisi käytännössä vaan jättää haisemaan historian hyllylle ja elellä Intiassa sadhun tyyliin vailla huolta rahasta tai budjetista. Mutta asiaa riittämiin miettineenä en näe sitä eettisesti oikeaksi ratkaisuksi, vastuun sivuuttamista siis, vaikka monen olen nähnyt sen tekevänkin henkisen humun nimissä. Karman kahleet kun sitovat pinnallisia tilanteita syvemmälle, ja tuppaavat läsähtämään tulevaisuudessa ikävästi silmille uudessa muodossa mikäli niitä ei käsittele kunnollisesti pois päiväjärjestyksestä.

Ylläolevat käytännön realiteetit auttanevat lukijaa ymmärtämään, miksi ei juuri nyt ole hirmukauhea kiire takaisin Suomeen...

Siihen malliin elämänmenoa tältä erää. Tien päällä ollessani ei takeita tavoitettavuudesta, lueskelen mailejani missä milloinkin, mutta en välttämättä kovinkaan säännöllisesti. Mikäli joku epäilee jotakin kriisitärkeää asiaa ilmenevän, voi kysyä kännykkänumeroa.