Palaamme taas Upadesamritan ohjeiden pariin, ajatuksia mielen tyyneydestä ja levottomuudesta.
—o)O(o—
Mielen vietti, sen hallitsemattomat vaellukset kautta maailman, sen lukemattomat toiveet ja tunteet, tekevät meditaation mahdottomaksi. Vain hallittu, tyyni ja keskittynyt mieli kykenee alati korkeinta ajattelemaan. Tarkkaile siksi mielesi kulkua, sen vaeltaessa turhuuksiin palauta se lempeästi paikalleen, takaisin pyhiin ja jumalaisiin ajatuksiin. Kouluta mielesi kieltäymyksen sauvalla ja jatkuvalla harjoituksella.
...
Laulya eli levottomuus on mielen jatkuvaa vaellusta alati uuden ja erilaisen pariin. Mieleltään levoton ei tule päämääräänsä saavuttamaan, hän hairahtaa jokaiselle havaitsemalleen sivutielle sen ihmeitä tutkimaan. Mies, joka kaivoi kaivoa varten sata metrin syvyistä kuoppaa yksi toisensa jälkeen edellisen kaivuuseen kyllästyneenä, jäi lopulta vettä paitsi. Näin myös harjoituksessaan keskittymätön pyrkijä jää vaille ikuisuuden, viisauden ja autuuden eliksiiriä. Vain mielen suurennuslasin keskittämillä tietoisuuden säteillä on voima sytyttää ikuisen sielun tuli, hajaantuneena ovat voimattomia ja haaskaan heitettyjä. Keskity tekemääsi, anna sille kaikkesi menestyäksesi tavoitteessasi.
—o)O(o—