IRC-Galleria

Edellämainitun Upadesamrita-teoksen kommentaarista lisää ajatuksia.


—o)O(o—


Niyamāgraha –sana voidaan lukea kahdella tapaa. Sen voidaan ymmärtää merkitsevän sekä henkisen elämän periaatteiden laiminlyöntiä että niiden liiallista noudattamista. Henkisten periaatteiden laiminlyönti on turmiollista, poistaa meitä eteenpäin kantavan voiman. Tunnollisesti ja säännöllisesti tulee valitsemaansa tietä kulkea sen periaatteita seuraten mikäli edistyvänsä tahtoo, tämä on sanomattakin selvää. Ole vahva periaatteissasi. Palaa aika-ajoin mielessäsi muistoihin niiden tuomista suurista eduista. Näe niiden tuoman annin ja niiden laiminlyönnin välinen kontrasti. Syleile ikuista etuasi, ole itsesi hyväntekijä.

Henkinen harjoitus on asteittaista kehitystä. Aloittelija ei voi tehdä kaikkea tiellä edistyneen tekemää, näin tehdessään hän helposti ylikuormittaa itsensä ja romahtaa harjoituksessaan. Harjoituksen määrä kasvaa luonnollisesti suhteessa siitä saamaamme henkiseen antiin. Ei liioin jokainen aloittelijan avuksi suunnattu periaate ole tiellä edistyneemmälle tarpeen, joka periaatteella on oma sovelluskenttänsä. Ylläpidä visusti kaikkia oman kapasiteettisi puitteissa olevia hyödyllisiä periaatteita, luovu itseään vastaan kääntyneistä periaatteista jotka eivät enää palvele tarkoitustaan. Muista joka periaatteella olevan tarkoituksensa, ymmärrä tarkoitus saadaksesi periaatteesta sen täyden hyödyn.


—o)O(o—

Ajatuksia Swami Sivanandan aiemminmainitusta Valo, voima ja viisaus -nimisestä teoksesta (s. 15-16).


—o)O(o—


Toiminta aikaansaa Samskaroita eli vaikutelmia tai voimia. Vaikutelmat sekoittuvat yhteen toistuessaan ja muodostavat taipumuksia. Taipumukset kehittyvät tavoiksi ja luonteeksi. Ihmisen taipumusten yhteissumma on hänen luonteensa. Luonne kehittää Tahdon. Näin ollen jos luonne on puhdas ja vahva, Tahto tulee myös olemaan puhdas ja vahva, ja päinvastoin.

Kylvä siksi hyvien tapojen siemenet välittömästi. Ne tulevat vähitellen kasvamaan. Ne tulevat itsensä julistamaan ottaakseen sijansa kehossa ja mielessä, työskentelemään omalla painollaan kunnes tavoittavat optimistista menestystä. Kaikki vanhat, sairalloiset tavat tulevat tuhoutumaan. Tunne koko maailman olevan oma kotisi tai kehosi. Tunne Jumalan asuvan kaikissa tämän maailmankaikkeuden olennoissa. ”Isavasyamidam sarvam.” Tulet saavuttamaan Korkeimman.


—o)O(o—

Bhagavatassa, eräässä Intian vanhoista eepoksista, on kertomus Kalista, nykyajan riidan aikaansaavasta jumaluudesta. Emme siis puhu jumalatar Kālīsta, vaan henkilöstä nimeltä Kali, jumalten kaltainen piruhenki, jonka mukaan elämämme aikakausi on nimetty, tämä Kali-yuga siis.

Tarinassa kuningas Pariksit löytää läänejä kiertäessään valtakunnastaan henkilöityneen Kalin pieksemässä lehmänhahmoista Bhumia eli Äiti Maata ja häränhahmoista Dharmaa eli Uskontoa. Hän pysäyttää Kalin tuohtuneena. Kali, myös valtakunnan asukki, anoo pyhää ja jalomielistä kuningasta antamaan tälle jonkin paikan, jossa voisi luontonsa mukaisesti elää, riitaa ja pahetta kylväen.

Kuningas Pariksit antaa hänelle neljä paikkaa asuttavakseen: 1) Jossa eläimiä teurastetaan, 2) Jossa juopotellaan, 3) Jossa ollaan riettaita, ja 4) Jossa omistaudutaan uhkapeleille. Tähän Kali murheissaan toteaa, ettei tällaisia paikkoja mistään hänen hurskaasta valtakunnastaan varmastikaan löytyisi. (Elettiin siis kauan sitten menneitä aikoja.)

Tämän kuullessaan Pariksit antaa Kalille vielä viidennen asuinpaikan. Paikan, jossa rahaa kerätään, jossa kultaa käsitellään ahnein käsin. Näin Kali, tämä pirullinen riidan tuoja, saa oman valtakuntansa, tilan jossa toteuttaa itseään, pellon jonne kylvää eripuran siemeniään.

Hyvin on Kali jalansijaa saanutkin vuosituhansien vieriessä, on maailmamme täyttynyt ääriään myöten riidalla, kateudella ja vihalla. Viisas omaa parastaan etsivä ihminen välttää näitä pahan tyyssijoja, kitkee pois riitaisuuden juurella olevat huonot tapansa ja käsittelee elämälleen välttämätöntä materiaa siihen kiintymättä.

Palaamme taas Upadesamritan ohjeiden pariin, ajatuksia mielen tyyneydestä ja levottomuudesta.


—o)O(o—


Mielen vietti, sen hallitsemattomat vaellukset kautta maailman, sen lukemattomat toiveet ja tunteet, tekevät meditaation mahdottomaksi. Vain hallittu, tyyni ja keskittynyt mieli kykenee alati korkeinta ajattelemaan. Tarkkaile siksi mielesi kulkua, sen vaeltaessa turhuuksiin palauta se lempeästi paikalleen, takaisin pyhiin ja jumalaisiin ajatuksiin. Kouluta mielesi kieltäymyksen sauvalla ja jatkuvalla harjoituksella.

...

Laulya eli levottomuus on mielen jatkuvaa vaellusta alati uuden ja erilaisen pariin. Mieleltään levoton ei tule päämääräänsä saavuttamaan, hän hairahtaa jokaiselle havaitsemalleen sivutielle sen ihmeitä tutkimaan. Mies, joka kaivoi kaivoa varten sata metrin syvyistä kuoppaa yksi toisensa jälkeen edellisen kaivuuseen kyllästyneenä, jäi lopulta vettä paitsi. Näin myös harjoituksessaan keskittymätön pyrkijä jää vaille ikuisuuden, viisauden ja autuuden eliksiiriä. Vain mielen suurennuslasin keskittämillä tietoisuuden säteillä on voima sytyttää ikuisen sielun tuli, hajaantuneena ovat voimattomia ja haaskaan heitettyjä. Keskity tekemääsi, anna sille kaikkesi menestyäksesi tavoitteessasi.


—o)O(o—

Sain tänään verkkosivustomme kautta kirjeen Ähläm -nimiseltä henkilöltä, joka toivoi viestinsä myös julkaistavan. Tämä valitettava sattuma on ensimmäinen tapaus, jossa kukaan on mielensä uskontomme tähden pahoittanut. Lyhykäisyydessään saamamme palaute:

. . . . "haistakaa ny vittu tän uskonnon kanssa!!!!!!!! perkele!!!!"

Lähetin tälle uskontomme uhrille pahoittelevan kirjeen joka liitettäköön alle tiedoksi siitä, että tunnemme vastuumme ja pyrimme parhaamme mukaan välttämään kenellekään mielipahan aiheuttamista.

_________________________________


Hyvä Ähläm.

Kiitos ystävällisestä palautteestanne. Toivottavasti emme ole teille liikaa murhetta aiheuttaneet uskontoamme esittelevän verkkosivustomme julkaisulla. Olemme pyrkineet parhaamme mukaan pitämään sisällön hyveellisenä, asiallisena ja lainkuuliaisena jottei se maailman murheen taakkaa lisäisi, mutta ihmisiä olemme mekin, emme aina ponnisteluistamme huolimatta jokaista kykene miellyttämään.

Vapaaehtoisvoimin toimivalla verkkosivustoprojektillamme ei valitettavasti ole mahdollisuuksia antaa materiaalisia korvauksia sivuston mahdollisesti teille aiheuttamasta fyysisestä tai henkisestä kärsimyksestä. Pyydämme näinollen teitä tyytymään vilpittömään pahoitteluumme tapahtuneesta.

Tunnemme toki vastuumme ja pyrimme parhaamme mukaan ehkäisemään teille tapahtuneen kaltaisia mielenjärkytyksiä. Voimme halutessanne postittaa teille työryhmämme kokoaman infopaketin, joka kertoo yksityiskohtaisesti siitä, kuinka uskonnollisille verkkosivuille johtavia linkkejä ollaan klikkaamatta, ja kuinka virhetilanteessa tällaisilta sivustoilta poistutaan sutjakkaasti ja sisältöön syventymättä.

Toimintamme pienimuotoisuudesta johtuen uskontomme uhreiksi joutuneille ei vielä ole perustettu vertaistukiryhmiä tai parantumislaitoksia. Mikäli mielenjärkytyksenne on vakava tai luonteeltaan pysyvä, voin halutessanne lähettää osoitteenne eteenpäin sihteerillemme, joka tulee teille välittömästi ilmoittamaan mikäli asialle omistautuneita yhdistyksiä tai muita instansseja perustetaan. Ensihätään voitte tarvittaessa kääntyä yleisesti lahkojen ja kulttien uhreiksi joutuneita tukevien järjestöjen puoleen. (Löydätte luettelon Keltaisilta sivuilta kirjaimen U alta.)

Vielä kerran pahoitellen ja hyvän syksyn toivotuksin.

--

Madhavananda Das
Puheenjohtaja
Klim – Pyhän rakkauden temppeli

Lisää viisautta työn alla olevan Upadesamrita-nimisen henkisen elämän opaskirjan parista. Tällä kertaa vuorossa itsehillintä syömisen suhteen, käsittelyssä jihva-vega eli kielen halut ja udara-vega eli vatsan vaatimukset.


—o)O(o—


Kielen vietti, hallitsematon makuaistimme, on lukemattomien ongelmien juuri. Ruoan karkein osa muuttuu ulosteeksi, sen keskimmäinen osa kehomme rakennusaineksi, ja sen hienojakoisin osa mieleksemme. Syö hyvyyden laadun täyttämää terveellistä ravintoa kuten hedelmiä, vihanneksia, viljaa ja maitotuotteita. Pyhitä ruokasi antaumuksella jumalalle ennen syömistä, tuo siihen läsnäolevaksi ikuinen hengen luonne. Näin syöden mielellesi mahdollisuuden puhtauteen ja levollisuuteen.

Vältä ruokia jotka ovat liian raskaita tai liian mausteisia. Ne agitoivat mieltäsi, tekevät siitä levottoman ja toiveiden täyttämän. Vältä ruokia jotka ovat pilaantuneita, vanhentuneita, epäpuhtaita tai epämiellyttäviä. Ne tylsistävät mieltäsi, tekevät siitä kyvyttömän. Vältä erityisesti lihaa, kalaa, kananmunia, sipulia ja valkosipulia — nämä ainekset ovat meditaatiosi vastaisia. Vältä myös päihteitä ja muita hermostoa stimuloivia aineita, anna mielesi levätä luonnollisessa rauhassaan.

Ruoan valmistajan tietoisuus heijastuu ruokaan. Suosi siksi itse valmistamaasi ja hengessä ylevöityneiden tarjoamaa ruokaa, vältä materialistin valmistamaa, sillä ruoan myötä syöt heidän hyveensä ja paheensa. Oikein syömällä puhdistat olemuksesi kauttaaltaan ja luot itsellesi hyvän valmiuden menestyksekkääseen henkiseen harjoitukseen.

Vatsan vietti johtaa ylensyömiseen joka tuo mukanaan sairauksia, väsymystä ja mielen tylsyyttä. Joogi täyttää kaksi neljännestä vatsastaan ruoalla, yhden neljänneksen vedellä, ja yhden jättää tyhjäksi ilmalle. Hallitusti syövän ruoka sulaa jättämättä jälkeensä kehoa myrkyttäviä kuona-aineita. Hänen puhdas elimistönsä hyödyntää huolella vähäisessäkin ruoassa olevat ravinteet. Syö säännöllisin väliajoin ja itsellesi sopivassa määrin. Vältä impulsiivista syömistä. Anna älykkyytesi päättää ruoan sopiva määrä ja laatu, arvostelukyvyltään kovin vajavaisia ovat kielesi ja vatsasi.


—o)O(o—

Kirjoitan kommentaaria Upadesamrita-nimiseen lyhyeen sanskritinkieliseen henkisen elämän opaskirjaan. Kahdessa ensimmäisessä tämän teoksen 11:ta ohjeen säkeestä puhutaan joutavasta puheesta. Alla kaksi katkelmaa tulevasta tekstistä.


—o)O(o—


Puheen vietti, taipumus puhua joutavista aiheista, varastaa ajatustemme keskipisteen, upottaa tietoisuutemme ulkoisen maailman asioihin. Joutava puhe sitoo meidät lukemattomiin joutaviin asioihin ja tilanteisiin jotka haaskaavat kallisarvoista elämäämme. Puhu siksi ainoastaan olennaisista asioista, käsittele ne kauniisti, selkeästi ja tiiviisti. Hoida maailmalliset velvoitteesi ripeästi. Älä jää niitä pitkälti ruotimaan, älä niistä alati keskustele. Tarpeettoman puheen myötä kulutat suunnattomat määrät energiaa, jonka voisit kohdistaa henkiseen harjoitukseesi.

...

Prajalpa, joutava puhe ja juoruaminen, saastuttaa mielemme tuhoten sen perustavaa laatua olevan tyyneyden joka luo pohjan meditaatiollemme. Muista juoruaminen, heidän puutteidensa ja virheidensä ruotiminen, on erityisen haitallista henkiselle elämälle. Oman mielemme ja elämämme parissa on meillä työstettävää riittämiin, aiheetonta lisätyötä itsellesi tuot jos sitä täytät omaan elämääsi vaikuttamattomilla asioilla, tuntemattomien ja puolituttujen iloilla, suruilla ja skandaaleilla. Joutava puhe kaikuu kaikkialla ihmisyhteiskunnassa sen kulkua ohjaten, tulvii televisiosta, painetusta sanasta ja kanssaeläjiemme suista tietoisuutemme täyttäen. Sano ei sanasaasteelle.


—o)O(o—

Ote Swami Sivanandan teoksesta Valo, voima ja viisaus. (Light, Power and Wisdom: http://www.dlshq.org/download/download.htm#lightpower)


—o)O(o—


Kaikkia luonnon ilmiöitä hallitsee eräs tärkeä laki, syyn ja seurauksen laki, Karman laki. Tämä nimenomainen laki ylläpitää maailmankaikkeuden sisäistä harmoniaa ja loogista järjestystä. Ei tämän mahtavan lain toiminnan parista voi mikään ilmiö paeta.

Syy on sidottu seuraukseen, ja seuraus on syyssä läsnä. Seuraus on syyn kaltainen. Maailma kulkee tämän perustavanlaatuisen, ensisijaisen lain mukaan. Tämä laki on taipumaton ja muuttumaton.

Mikä tahansa teko tulee väistämättä heijastumaan itseesi samalla voimalla ja vaikutuksella. Jos teet hyvää toiselle, tosiasiassa autat itseäsi. Sillä ei ole mitään muuta kuin Itse. ”Atmaivedam Sarvam” on Srutien ja Upanisadien empaattinen julistus. Tämä hyveellinen teko tulee heijastumaan itseesi samalla voimalla ja vaikutuksella. Se tulee sinulle riemua ja iloa tuomaan.


—o)O(o—

Palaamme taas pienen tauon jälkeen Chandogyan pariin, vuorossa kappaleet 20-22. Mietteet tuttuun tapaan hakasulkeissa.


—o)O(o—


20.

Jolloin hän on henkisen opettajan luona, silloin hän uskoo. Joka ei henkistä opettajaa kuuntele, hän ei usko. Ainoastaan kuuleva uskoo. Joka tapauksessa, tämä opettajan kuuleminen tulee meidän toivoa ymmärtävämme."

"Hyvä herra, toivon tämän ymmärtäväni."

[Sillä joka ei totuuden kokeneelta kuule, kuinka hän voisi totuuden mahdollisuuteen uskoa? Siksi varmastikin on etsittävä seuraa näiden ymmärryksen täyttämien viisaiden.]


21.

"Jolloin suorittaa pyhät velvollisuutensa, silloin tosiasiassa opettajan luona opiskelee. Joka ei toteuta velvollisuuksiaan, hän ei tosiasiassa opettajan luona kuuntele. Ainoastaan velvollisuutensa toteuttava opettajan luona kuuntelee. Joka tapauksessa, tämä velvollisuuksien toteuttaminen tulee meidän toivoa ymmärtävämme."

"Hyvä herra, toivon tämän ymmärtäväni."

[Sillä joka ei velvollisuuksiaan toteuta, ei hän vilpittömästi opettajansa luona kuuntele. Sanotaanhan, "Kuule ymmärtääksesi totuuden näkijöiltä, tervehdi kunnioittaen, kysele ja palvele."]


22.

"Jolloin hän löytää autuutta, silloin hän toteuttaa velvollisuuksiaan. Joka ei saavuta autuutta, hän ei toteuta velvollisuuksiaan. Ainoastaan autuutta löytävä toteuttaa velvollisuuksiaan. Joka tapauksessa, tämä autuus tulee meidän toivoa ymmärtävämme."

"Hyvä herra, toivon tämän ymmärtäväni."

[Sillä autuus syntyy ikuisen itsen elpyessä, tähän kaikki velvollisuudet tähtäävät. Jollei velvollisuus tuo tekijäänsä kohti autuutta, ei velvollisuutta tosiasiassa toteuteta.]


—o)O(o—

Kirje taivaan ääriin

Vuosien varrella henkistä elämääni etsiessäni, monta ovea avatessani ja monta valintaa tehdessäni, kulkemastani pyhästä tiestä on tullut minulle kaikki kaikessa, siinä määrin että ajan käyttäminen siihen liittymättömään tuntuu luonnottomalta, itselleni vieraalta. Huomaan kulkeneeni pitkälle, kauas pois ihmiskunnan iloista ja suruista, tavallisesta arvomaailmasta ja elämästä, ja sitä myöten kokolailla erakoitunut omaan olkimajaani.

Paljon kaunista ja ihmeellistä olen sisääni haalinut. Siitä huolimatta, tai kenties juuri sen tähden, olen silti monella tapaa tämän maailman asukki, inhimillinen ihmissielu, kanssakäymistä ja rakkauden vuorovaihtoa kaipaava. Mutta täällä etäisessä, omassa maailmassani kuljen kokolailla yksin; kanssani samaa ilmaa hengittävät, kanssani samoista asioista iloitsevat ovat niin kovin harvassa. Ei liioin sydämeni anna sijaa paluulle entiseen, paluulle tilapäisten ilmiöiden pariin joille ihmiset mielenkiintonsa omistavat, ei — sieluani en sosiaalisuuden alttarilla uhraa.

Eilen työstämäni teksti Caitanya-puusta ja pyhän rakkauden hedelmistä oli varsin koskettavaa tutkittavaa; vaikeaa on sanoin kuvata tuntemuksiani sen syvyyksiin sukeltaessani, sen ambrosiaa maistaessani, sen merkityksiä pohtiessani. Sydäntäni tutkiskellessani ymmärrän nyt, että syvällä sisimmässäni minua varmastikin kosketti juuri ajatus tästä pyhän rakkauden täyttämästä maailmasta, jossa jokainen olisimme henkisen viisauden ja hyvän tahdon täyttämiä, pyyteettömän rakkauden hullaannuttamia.

Tämä visio ajasta, jolloin maistaisi koko ihmiskunta tätä ikuisuuden eliksiiriä, ylittäisi materian murheet, eläisi ikuisessa rauhassa ja hengen valossa. Maailmasta, jossa emme olisi erakoita kauas kuljettuamme, vaan olisimme kulkeneet tätä pyhää tietä yhdessä, kohtaisimme toisemme jumalaisen täydellisyyden kauniissa maailmassa syntymän ja kuoleman tuolla puolen.

Pitkä on matka tästä haaveisiini. Lienee kaukaista utopiaa, mutta ei tämä kaunis ajatus mieltäni jätä, sitä pitää alati suuren loitsun tavoin vallassaan. Anna kätesi, kuljetaan yhdessä tätä tietä monin jalokivin koristettua, halki lehtojen ja puutarhojen, halki rämemaiden ja syvien soiden. Jaetaan keskenämme matkan varrelta keräämämme rakkauden ja pyhän valon hedelmät, ihmeellisellä matkallamme tästä ikuisuuteen.

Rakkaudella
Madhavananda