Palaamme taas pienen tauon jälkeen Chandogyan pariin, vuorossa kappaleet 20-22. Mietteet tuttuun tapaan hakasulkeissa.
—o)O(o—
20.
Jolloin hän on henkisen opettajan luona, silloin hän uskoo. Joka ei henkistä opettajaa kuuntele, hän ei usko. Ainoastaan kuuleva uskoo. Joka tapauksessa, tämä opettajan kuuleminen tulee meidän toivoa ymmärtävämme."
"Hyvä herra, toivon tämän ymmärtäväni."
[Sillä joka ei totuuden kokeneelta kuule, kuinka hän voisi totuuden mahdollisuuteen uskoa? Siksi varmastikin on etsittävä seuraa näiden ymmärryksen täyttämien viisaiden.]
21.
"Jolloin suorittaa pyhät velvollisuutensa, silloin tosiasiassa opettajan luona opiskelee. Joka ei toteuta velvollisuuksiaan, hän ei tosiasiassa opettajan luona kuuntele. Ainoastaan velvollisuutensa toteuttava opettajan luona kuuntelee. Joka tapauksessa, tämä velvollisuuksien toteuttaminen tulee meidän toivoa ymmärtävämme."
"Hyvä herra, toivon tämän ymmärtäväni."
[Sillä joka ei velvollisuuksiaan toteuta, ei hän vilpittömästi opettajansa luona kuuntele. Sanotaanhan, "Kuule ymmärtääksesi totuuden näkijöiltä, tervehdi kunnioittaen, kysele ja palvele."]
22.
"Jolloin hän löytää autuutta, silloin hän toteuttaa velvollisuuksiaan. Joka ei saavuta autuutta, hän ei toteuta velvollisuuksiaan. Ainoastaan autuutta löytävä toteuttaa velvollisuuksiaan. Joka tapauksessa, tämä autuus tulee meidän toivoa ymmärtävämme."
"Hyvä herra, toivon tämän ymmärtäväni."
[Sillä autuus syntyy ikuisen itsen elpyessä, tähän kaikki velvollisuudet tähtäävät. Jollei velvollisuus tuo tekijäänsä kohti autuutta, ei velvollisuutta tosiasiassa toteuteta.]
—o)O(o—