Tänään olen jäänyt erääseen kliseitä täynnä olevaan rakkausromaaniin. Samalla ajatuksiini tuli... Kuvaus tämän hetkisestä luovuudestä.
Hän on kuin pyörremyrsky. Saa ympärillä olevien tyttöjen päät pyörryksiin ja eksymään unelmiensa mereen. Ei hän ole kuu, jota taivaalta saada. Olen niin nuori, että en halua joutua sen myrskyn silmään. Haluan tyynen horisontin, kirkkaana kimmeltävän meren ja aamuauringon nousevan.
En haluaisi uskoa näkemääni, kuulemaan ja tuntemaani. Haluaisin paeta taas kerran, vaikka tiedän, että vielä tulee päivä, jolloin en pakene, vaan olen ja heittäydyn. Minulla voisi olla edes mahdollisuus, mutta jätän sen käyttämättä. Nyt otan esille järjen kilven, vaikka se raskas on kanttaa.