Kaikki mitä saan on vain silmieni edessä,
En ole lapsi enää,
En aikuinenkaan vielä,
Olen silti kuin lapsi,
Lapsi joka katsoo tulevaisuuteen,
Se lapsi ei huomaa mennyttä aikaa,
Ei edes muistele sitä,
Olen samalla kuin aikuinen.
Huomaan menneen ajan,
Sitä aikaa aina kaipaamaan jään,
En taas huomaa lainkaan tulevaisuutta,
En tiedä mitä teen?
Katsoa ikkunasta ulos,
vai mennä takaisin nukkumaan,
En haluasi olla lapsi enää,
Vaikka kaipaan sitä pientä lasta,
Joka roikkuu vielä äidissään,
En tietenkään haluaisi olla aikuinen,
En halua olla tylsä ihminen,
Joka ei elä nykyaikaa,
Olen lapsi vieläkin,
Niin minulle väitetään,
En uskalla vielä ottaa mistään vastuuta,
Lapsellista kyllä jätän tiskit tiskaamatta,
Miksi elämäni on niin vaikeaa?
Oppia nyt vasta elämään,
Koulun ovet sulkeutuu,
Samoin sydän tekee,
Rakkaus kun kerran kiinnittyy,
Tarvitsee siihen vain pienen kosketuksen,
Olen nuori!
Ei näy yhtään ryppyä,
Näppylöitä kylläkin,
Tahdon elää,
Opetella lentämään,
En siis jää kotipesään nukkumaan,
Vaan menen ulkomaailmaan,
Avaan siipeni ja lennän,
Linnun lailla lennän,
Kunnes oman pesän ja kullan löydän.
Enkun tunnilla väsätty runo. enkun ope taas innoissaan saarnaamassa!