Kielletty hedelmä maistuu aina makeimmalta.
Mutta kun himoitset tuota maukkaannäköistä hedelmää, nousee sen arvo yli äyräiden.
Tuosta pienestä, suuresta elämänlähteestä tulee sinun aarteesi, pakkomielteesi ja huomaamattasi myös sinun elämänlähteesi.
Huomaat itsesi ihailevan tuota tyttöä nälkäinen ilme kasvoillasi yhä useammin.
Mutta hänhän ei ole syötäväksi, eihän?
Ainakaan sinun.
Sinä ja sinun mieltymyksesi, murahdat itsellesi ärtyneenä ja käännät katseesi pois tuosta tummahiuksisesta tytöstä, joka hymyilee kaikille ympärillään.
Jätä pois tunteesi ja ajatuksesi, niin hän on poissa mielestäsi.
Mutta mitä silloin sinusta jää jäljelle?
Pelkkä ilmeetön, nyrpeä kuori, joka voisi murentua mitä pienimmästä tuulenpuuskasta.
Kipu ja tuska olisivat silti poissa.
Epävarmuus ja itsesääli olisivat poissa, mutta varmastikin sydämesi täysi kylmyys satuttaisi sinua enemmän ja syvemmältä.
Luulet olevasi armollinen, jos lakkaisit haluamasta tuota tyttöä, tunnustat itsellesi huokaisten.
Nostat katseesi lautaseltasi ja vilkaiset toiseen pöytään.
Samassa sydämesi pysähtyy, kun huomaat parin vihreitä silmiä katselevan sinua.
Vietät hetken tuossa autuaallisessa tunteessa, joka täyttää kehosi teidän katsellessa toisianne ilman inhoa, ilman turhia ilmeitä.
Eriväriset silmänne vain tarkkailevat, ihailevat toisianne.
Olet säälittävä, jokin kuiskaa mielesi perukoilta.
Et voi kiistää sitä.
Katselet häntä vielä hetken, sitten suljet silmäsi ja poistut paikalta kiireellä.
Nyt sinun on suojeltava häntä itseltäsi, pidettävä peto sisälläsi aisoissa.