IRC-Galleria

Romanttiset elokuvat ja ns. tyttöjen jutut ovat saaneet mut jo pitkän aikaa miettimään omaa asemaani, naisen asemaa 2000-luvulla.
Millainen on tämän ajan unelmien nainen? Mitä on tasa-arvo? Mitä on futuristinen feminismi?

Feminismi on jotenkin niin 60-lukunen sana. Se sisältää itselleni melkein vihamielisyyttä, aggressioita, patoutumia, ärtymystä omaa sukupuolta ja sen ominaisuuksia kohtaan.
Tuntuu, että tähän päivään saakka ja toisaalta vielä tänäkin päivänä feminismi on eräänlaista vastaisuutta naissukupuolta vastaan, yhtäaikaisesti sen puolesta, tai itse ajatus ei ole, toteutumiskeinot ovat olleet, tähän asti.

Miten minä näen asian ?
Feministinainen on tähän saakka saanut hyvin androgyynin leiman. On mielikuva siilitukkaisesta anarkistinaisesta, ilman rintaliivejä reisitaskuhousuissa. Laittautuvat, minihameisiin pukeutuvat tytöt ovat anarkistifeministin mielestä pettureita, kikattavia kanoja.
(Näin karrigoidusti, karrigointi on välttämätön tehokeino toisinaan ;) )

Tarvitseeko näin olla?
Millaista oman sukupuolensa puolustamista on sen kieltäminen ? Oman erilaisuutensa esiintuominen ? Ei naisen tarvitse olla mies ollakseen tasa-arvoinen, ei sukupuoleton androgyyni joka lititstää rintansa, ei meikkaa ja röyhtäilee syödessään.

Meikkaavan, kikattavan tytön ei tarvitse olla tyhmä. Ulkonäköään hyödyntävän naisen ei tarvitse olla pelkkä seksiobjekti (sillä sille miten miehet hänet näkevät emme tietenkään voi mitään ;). seksiobjektina oleminen voi toisinaan olla hyväkin asia ) . Haluan tuoda esiin uuden ajattelutavan naiseuden arvostamisessa naisellisin keinoin. Haluan naisille oikeuden pukeutua minihameeseen olematta huora, meikkaamaan ja kikattamaan olematta kana, yhdenillan juttuja etsivän naisen ei tarvitse olla epätoivoinen romantiikkahöperö vaan nainen joka haluaa nauttia seksuaalisuudestaan.

Pitäisikö tyttöjen 2000-luvullakin vain näyttää sieviltä, haaveilla unelmiensa prinssistä kiltisti tekemättä asialle mitään ? Olla miehensä ohjailtavissa ? Omata leikisti oma tahto, mutta loppupeleissä kysyä kuitenkin lopullinen mielipide mieheltään? Kestää uskottomuutta kitisemättä, nalkuttaa tekemättömistä kotitöistä, tulla haukutuksi frigidiksi kerran viikossa?

-Ei, ei ei! Kukaan ei tahdo tätä enää.

Miehet eivät ole suurin ongelma mietittäessä miten paeta stereotyyppisiä naiskuvia ja keinoja miten tappaa ne. Se on meissä naisissa itsessämme. Kun tunnemme itsemme vahvoiksi tehdessämme miehekkäitä asioita, kun tuomitsemme naisen joka käyttää seksuaalisuuttaan ja ulkonäköään hyväkseen tai yksinkertaisesti tykkää näyttää naiselta.

Itse olen tyttö, jota muut tytöt eivät halunneet koulussa lähestyä, sillä olin todennäköisesti aivoton bimbo. (aivoton bimbo joka sai kaksi stipendiä valmistuessaan), koska olin todennäköisesti itseäni täynnä oleva turhamainen jätös. Sain monesti kuulla, että "et ole yhtään sellainen miltä näytät".
Itsekin olen sortunut ajattelemaan toisista naisista näin joskus, onneksi elämä ja kokemus on sen jälkeen opettanut muuta ja olen etenkin työpaikallani tutustunut useaan, uskomattomaan, kauniiseen ja fiksuun tyttöön.

Haluan feminismille enemmän painoarvoa, ei tasa-arvon vaan oman sukupuolen ja sen erilaisuuden arvostamisessa. Antamalla feminismille androgyynin leiman häpeämme sukupuoltamme ja toimimme sitä vastaan.