IRC-Galleria

En haluaisi enää tuntea sydämeni särkyvän,
en halua enää mieleni enempää järkkyvän.
En tahdo murtua jälleen,
en tahtoisi taas kerätä sydämeni sirpaleita uudelleen,
taas, kun olen saanut ne viimein koottua,
kun olen lähes saanut haavani parannettua.

Vaikka minun kai pitäisi jokaisesta torjunnasta vahvistua,
aina enemmän vain heikennyn, en voi muuta kuin rapistua.
Kaikki sattuu henkisesti,
se kipu on voimakkaampi kuin loukkaantuminen fyysisesti,
se syö joka kerta palan sielusta,
osan sydämestä,
jättäen jälkeensä kylmyyden,
jättäen tilalle ikuisen pimeyden.

En koskaan sitä tahdo enää tuntea,
en jaksaisi enempää yksinäisyyttä kokea.

~
Taas näitä mun ihmeellisiä runoja. =)