Olit tukenani, kun tukea eniten tarvitsin,
olit minulle ystävä, kun ystävää kaipasin.
Sait minut menneisyyteni unohtamaan,
opetit minulle hetkessä elämään.
Uskoit minuun, kun uskoni itseeni ei riittänyt,
sait minut uudestaan elämään, kun muu ei enää auttanut.
Autoit minut täällä pysymään,
kun vain halusin päästä luovuttamaan.
Ymmärsit minua, kun kaipasin ymmärrystä,
luotit minuun, vaikka itselläni ei ollut jäljellä luottamusta.
Olit kaikkeni silloin, kun jotain tarvitsin,
miten siis pystyn elämään, jos täältä lähtisit?
Olit minulle ainoa tarkoitus elää,
nyt sekin minulta viemässä ollaan.
Entä, jos en osaa ilman sinua elää?
Mitä, jos minuakaan ei kohta ole enää?
<3<3
Tällanen taas tällä kertaa...