Olet viimeinen, joka kuulee ääneni,
viimeinen, joka näkee katseeni,
viimeinen, joka tuntee kosketukseni,
viimeinen, joka kuulee hiljaisen kuiskaukseni.
Katson maisemia katon reunalta,
ennen kuin päätän pudota.
Voisin pudota jo tällä tuulella,
ilma on jäätävän kylmää täällä korkealla.
Suljen silmäni,
näen kaiken elämästäni.
Näen muistot hyvät,
mutta myös muistot huonot.
Huonoista muistoista saan uutta voimaa,
voimaa kävellä lähemmäs katon reunaa.
Aurinko laskee juuri mäen taakse,
täysikuu nousee taivaalle tähtien luokse.
Katson alas kadulle,
joku juoksee tämän kerrostalon lähelle.
Hän nostaa kasvonsa minuun päin,
enkä ole varma, mitä äsken juuri näin.
Luulen näkeväni harhoja.
Päätän viimein reunalta pudottautua,
tästä elämästä aikaisemmin jättäytyä.
Olen juuri astumassa yli reunan,
kuulen yhtäkkiä jonkun huutavan nimeäni,
Käännyn, mutten seuraa askeleitani.
Horjahdan taaksepäin.
Viimeinen asia, jonka tässä elämässä enää näin,
olivat pelästyneet kasvosi,
ja kauniit siniset silmäsi.