Kolme päivää!
Kol - me!
Oli tiukan päätöksen takana, et otanko tänä vuonna lipun Ruissiin vai en. On rahatilanne siinä mallilla, et siinä meni kuukauden ruokarahat, mut kyl se pakko oli saada.
Nyt rokittelen Sonataa ja odottelen perjantaita. Toivottavasti siitä ei tuu taas tänä vuonna semmosta kuravelliä. Ja toivottavasti kukaan ei tänäkään vuonna tallo mua jalkoihinsa. Lähellä on ollu monena vuonna, mut tähän asti on hengissä vielä selvitty.
Tänä vuonna sama kaava kun ennenkin. Tai no ei ihan. Selvinpäin olen liikkeelle lähdössä, mut en vissiin yksin niinku tapana on ollu.
Nyt ei oo ihan niin hyvä esiintyjäsetti ku parina viime vuotena, mut toisaalta kai se on enemmän sosiaalinen tapahtuma missä musiikkia diggaillaan vaan satunnaisesti. Ja onhan siellä joukossa todellisia helmiäkin.
Vapinaa odotellessa..