Tänään tuli semmonen hassu hetki. Pitkästä aikaa intensiivinen. Olin ihan varma et sun käsi lepäs mun olalla ja et oikeessa elämässä sun suusta tuli sanoja vaan siks ettet ollu tässä antamassa sitä hiljaista varmuutta siitä et asioilla on tapana. Taisin vahingossa pörröttää päätä seinää vasten vastaukseks. :)
Voi olla et tää on väärä paikka tähän, mut sä oot edelleen siellä missä vuos sitten. Vaikken mä enää osaa sanoa tai olla niin.
Mietin yks päivä et jos tilanne joskus menee siihen, ni Suomessa nähdään ehkä ensimmäinen miespuolinen kaaso. :) Ja se on muuten kunniatehtävä, josta ei kieltäydytä. Eiks siihen tehtävään pidä valita läheisin ystävä? Sukupuoli on vaan vaatetuksesta kiinni. Mut miten häävieraat sulattais sen et kaasolla on tukka tarkemmin ojossa kuin morsiolla? Ja kuka toi sen pääkallolipun kakkupöytään? :) Toisaalta voi olla et kaaso ja morsmaikku karkais tuntia ennen Hetki H:ta taksilla lentokentälle ja lippu liehuis seuraavaks Samoan saarilla. Mamit ja papit siel sit ihmeissään et mikä vilahti ja sulho tunnustelis pukuhuoneessa itsekseen keventynyttä lompakkoaan sangen tyytyväisenä. Opittais Samoallaki syömisen sijasta juomaan fisua.
Tässä elämä on
oma kallis ja tarpeeton