Komija ruusu samppanjapullossa. Lakastunut. Eikä pinkki muutenkaan oo mun väri. Mut ei se vesi pidä hengissä, vaikka se ois muuksi verhottu. Sisustuselementti halvimmasta päästä. Tekee tosi vaikutuksen täällä pizzalatikoiden ja käytettyjen kortsujen seassa. Miks mun pitää ne siivota. Onko iso duuni vipata ne roskikseen vaikka lennosta? Siksi minulla on roskakori sängyn vieressä. Toisilla yöpöytä, minulla roskis. Järkisyistä. Syistä, jotka eivät tunnu muille aukeavan. Ainakaan niille miehille, joita mun kotiin eksyy. Eksyy. Jännä sanavalinta. Ihan yhtä hyvin oisin voinu sanoa et löytää. Meille löytää. Mut kai se enemmän eksymistä taitaa olla. Kadotuksen tie. Musta on hankala päästä eroon. Joku sen vamaan on jo huomannukki. Elämä on pelkkia huomioita. Toiset jää muistiin paremmin, ja toisia ei koskaan edes tiedä tajunneensa. Tai tajua tienneensä. Mut mitäpä se mulle. Mulla oo sanottavaa mihinkään. Proosata nyt kaljakännissä yksin nettiin. Suomen suurimpaan nuorten yhteisöön. Tänne, mistä kaikki voi näitä lukea. Vitun narsistista. Huomionhakuinen äpärä. Penikka, joka haluais nyt lähteä baariin. Mut te, joille mä tätä kirjoitan, luette tän tunteja myöhässä. Ei se nyt aamulla enää auta. Mut ei kaikki mee niinku elokuvissa. Todettu on. Nyt ois muute Joonakselle kolikkotilanne. Tai Tatulle lihapullatilanne. Vitun lantiohousut. Mä riipasen tosta jätesäkin päälle. Säq. Siihen on kiva kääriytyä ja kuvitella et aurinko lämmittää ja linnut laulaa. Yötä ja aamua vakkareilleni. Toivottavasti teillä paremmin.