Lupasin et oon koneella vaan ysiin asti. Sit tiskaan ja laitan itteni kuntoon töitä varten. Mut miks mun tarttee edes luvata mitään tämmösiä? Pitäiskö ottaa vähän välimatkaa tähän foken nöröilyyn. Tääl ees o ketään. Meses o ketään. Quotsit luettu ja laskut maksettu. Miksi istun siis koneella? Tuokaa mulle elämä. Ruokaa ny onneks ainaki on jääkaapis ku sain eilen haettua jauhelihaa. Nälkäki ois. Tars tehä niinku muinaiset kreikkalaiset. Syörä. Mut eeeeheeei. Tässäpä istun. Istun ja tarkkailen asioita, jotka ei sais jäädä vaivaamaan. Mä en halua siihen kierteeseen taas. Mut mitä sit jos ajatus ei jätä rauhaan? Jos ilmassa vaan on jotain mistä haluais ottaa selvää? Tää pitäis hoitaa nätisti. Ilman draamaa. Mut ooks mä niin hyvä siinä. Noju. Kolme minuuttia. Jos mä vaan vähän kurkistan. Ihan pikkiriikkisen. Oven raosta. Enkä avaa ennen ku pyydetään.