Miten hienolta voikaan tuntua täydellinen katkeroitumattomuus. Asia, joka vuosi sitten repi aorttaa ja kammiota erilleen, tuntuu nyt kaukaiselta muistolta. Ilman minkäänlaista - korostan, pienintäkään - katkeruuden hiventä, ahdistuksen hippusta tai vitutuksen haituvaa pystyn käymään keskusteluja henkilön kanssa, jonka pelkkä ajatteleminen sai kyynelhanat aukeamaan vielä tämän vuoden puolella.
Voin katsoa suoraan silmiin, hymyillä varauksettomasti ja nauraa aidosti asioille, jotka meidät aikojen alussa yhdistivät. Huumorille, jota tänäkään päivänä ei ymmärrä kukaan muu. Puhua uudesta parisuhteesta tai viitata yhteiseen elämäämme samassa lauseessa. Eikä satu. Ei kirvele, pistele eikä nipistä. Raasta, riko tai runno.
Minä olen päässyt yli. Päässyt yli ja ystävyyteen.
Pari viikkoa vajaa vuosi meni toipumiseen, mut tässä ollaan. Kaikki vanhat viestit poistettu, eikä missään kostokännissä, vaan seesteisen rauhallisin mielin, hymy huulilla. Meillä oli ja on edelleen. Eri tavalla joskin.
"We had joy we had fun we had seasons in the sun"
Tyytyväisenä eteenpäin. Tämä valaistuminen auttaa monessa.
Mun sydän ei tarvi enää kypärää.
-- Eikä mua kaada edes se, et niiden seksielämä on kuulemma Loistavaa --
Uusimmat blogimerkinnät
- Tää ois nyt sit opiskelija 08.07.
- P!nk vaan osaa.. :) 21.02.
- [Ei aihetta] 05.02.
- Hiphei hippi 01.01.
- :) 28.12.
- Joo 28.12.
- [Ei aihetta] 26.12.
- Kutsu 22.12.
- Apisihqihqihqihq 13.12.
- Juuri näin 06.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (3)
- ▶ 2008 (109)
-
▼
2007 (334)
- ▶ joulukuu 2007 (14)
- ▶ marraskuu 2007 (8)
- ▶ lokakuu 2007 (32)
- ▶ syyskuu 2007 (30)
- ▶ elokuu 2007 (53)
- ▶ heinäkuu 2007 (53)
- ▶ kesäkuu 2007 (42)
- ▶ toukokuu 2007 (46)
- ▶ huhtikuu 2007 (23)
- ▶ maaliskuu 2007 (10)
- ▶ helmikuu 2007 (11)
- ▶ tammikuu 2007 (12)
- ▶ 2006 (91)