IRC-Galleria

Etkö vois jo jättää mua rauhaan? Kaikki muutkin on jättäny. Enkö mä vois oppia inhoamaan sun huonoja puolia niin paljon, et lakkaisin ihastumasta enemmän? Eikö vois jo järki asettua takasin mun päähän?

Miten voi jäädä yhteen katseeseen kiinni näin?

Mä en tiedä susta mitään, tuskin säkään musta. Tartun jokaiseen ajatukseen, ilmeeseen ja hymyyn ja haluan päästä syvemmälle. Taidan olla jo syvemmällä kun haluan myöntää.

Alennustilasta kertoo taustalla soiva Haaveissa vainko oot mun.

Jos tää on vaan universaalia hellyydenkaipuuta? Sä oot osunu reitille väärään aikaan? Roiskin tunteitani summittaisesti mihin sattuu ja joka kerta sä satut tutkaan? Usko itekään. Ketä mä luulen huijaavani. Ketään. Pelottaa oikein ne tarkkasilmäisimmät lähimmät. Lupaat veli olla sit hiljaa jooko?

Tää on mun proggis. Jättää tähän tai edistyä, en tiedä. En osaa. Pelottaa.

Tiedän vaan et aina kun mietin tiettyjä asioita, vatsanpohjassa läikähtää. Ujostuttaa. En halua ja samalla haluan joutua siihen vallattomaan tunnemyrskyyn, missä mikään ei ole tuttua. Opittavaa riittää ehkä vuosiksikin, mut käperryttää ajatella päiväkin eteenpäin.

Äh. Ei tää nyt suju. En saa ulos sitä mitä haluan sanoa. Kelle mä mitään halua sanoa ku ihan pihalla.

Mä en hallitse ajatuksiani yhtään. Karkailee, palailee ja syvenee. Tahtoisin kai vastauksen.

Kylmää vettä niskaan tai lämmin syli vastaan, tiedä. Pitäisin kerran sylissä niin osaisin.

Luodinkestävää sydäntä
Ei oo vielä keksittykkään
Turha pelätä laukausta
Sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa

Kääriydyn kohta peittoon näyttämään hauraalta. Odotan aamua että olisi muuta ajteltavaa.