IRC-Galleria

Tai sitte mä hermostun.

Nyt syömään 5.5 vanhentunutta leipää mikäli se on vielä syöntikuntoinen ja sitte puuhastelemaan.

A busy day is 'bout to start.

Muutama laatikollinen tavaraa oven edestä liikkeeseen sisään ja ikuinen kiitollisuus allekirjoittaneelta.

Anyone?

Sata ja kaks asiaa mitkä ois ajankohtaisia just nyt, mut puolet niistä semmosia, joihin en itse voi vaikuttaa.

Tän viikonlopun aikana nyt siis vihdoin saadaan roudattua kamat sinne viralliseen liiketilaan, vaikka ei sekään ihan vielä valmis ole. Täytyy myöntää etten oo hetkeen käyny siellä enkä tiedä mitä kaikkea viel tarttis tehdä, mut sen mä tiedän että hommaa riittää.

Tulee siis puuhaviikonloppu. Kamaa kannettavana aika reilusti plus sitte siivoukset ja kaupoissajuoksemiset.

Kauhee tärinä päällä. Niin paljon kaikkee juttua hoidettavana, mut en voi alottaa mistään ennen kun saan yhden puhelinsoiton. Ahistaa.

Ja miten mä käytän joutilaan aikani? Istun koneella?

Ääääälyyyy hooooooii...

mitään.

Koko aamu alko niin nihkeesti. Mulla on voimat ihan loppu. Kaikki on jotenkin niin hankalaa. Mielenkiintoa ei oo mihinkään.

Menen makaamaan lattialle silmät kiinni ja odottamaan et tää menee ohi.

Mä nimittäin tarttisin. On aina hienoa kuulla muilta jälkikäteen miten on istunut tunnin keittiön pöydän alla poraamassa tai käynyt parkkeeraamassa autonsa uudelleen tai tehnyt boolin kaverin viinoista tai istunut puolitutun kanssa koneella katsomassa amatööripornokuvia. Tai vaihtoehtoisesti selata digikameran muistikortin sisältö läpi ja löytää 24 kuvaa, joista 21 on otettu lähikuvina jonkun naisen ahterista. Semmosen mäki tarttisin, oman muistikortin.

Toisaalta, mitäpä hauskaa siinä olis, jos kenelläkään ei aamulla olis mitään uutta kerrottavaa?

Olishan siinä hyviäkin puolia, ehkä. Mut ei nyt mietitä niitä, koska haavan venyttäminen ei tutkimusten mukaan tuota iloa.

Periaatteessa kaikki oli menny kait ihan jees, sikäli kun naapureilta ei kysytä. Kukaan ei loukkaantunut, mitään ei hajonnut tai varastettu eikä ainakaan vielä ole tullut häätöilmoitusta.
Hirmu kärsivällisiä eläkeläisiä tässä talossa.

Ensi vappua ja krapulan katoamista odotellessa.

- 3x ylioppilaslakki

- 1x aurinkolasit (pose-malli)

- 1x Jallu (keskiaukeama irtonaisena lehden välissä)


Kukin noutakoot omansa.

Ahoy!

Vaikka vapaaehtoisia siivousjoukkoja ei koskaan ilmoittautunutkaan, niin pitkällisen puunaamisen jälkeen tämä luukku on saatu laitettua siihen kuntoon että illalla on mhdollista poiketa myös tänne.

Vapustahan ei koskaan tiedä mihin se ilta kuljettaa, mut tällä kertaa kun olen varautunut avaamaan oveni vieraille, tarkoittanee se todennäköisimmin sitä, että tänne ei ketään ole tulossa. No onpahan ainakin siisti lattia jota pitkin kontata aamulla vessaan.

Ressiaihe: kauppalista ja lompakossa oleva varallisuus eivät ole yhtäpitäviä. Päätin nostaa vapuksi vain kohtuullisen summan rahaa ja postitin pankkikortin tulemaan itselleni tiistaiksi. O-ve-la. Mut ehkä pitää sitte vaan karsia siitä syömäpuolesta, juomapuoli kun on ostettu jo hyvissä ajoin, tietenkin.

Mut sen verran pitää kyl sitte vaikka kiikuttaa pulloja kauppaan et saa sen perussetin kolme pakettia serpentiiniä. Sitä on aina oltava Paljon. Mulle on lapsuudesta jääny Raumoja ku äippä aina joka vapun jälkeen rullasi käytetyt serpentiinit takaisin rullalle odottamaan seuraavaa vappua. Ja yhteen paikkaan sai aina laittaa vaan yhden siivun rullasta, kun niitä tarttis olla ainakin kaks. No nyt sitte kaadetaan traumojen poistamiseksi pari akaasiaa että säilyy kunnon vappumieli. Mut vaan paperista, ei missään nimessä sitä paholaisen keksimää pullosta tulevaa ihmiskidutinta. Se on kamalaa! (Nimim. viime vuonna ostin pullon, jonka sain myös itse repiä irti tapeteista ja lattiasta)

Näillä turhanpäiväisillä sanoilla, tippurintuoksuista vappua kaikille simasuille!

Huono päivä. Suorastaan paska. Aivan anaalista.

Miks mikään ei ikinä voi onnistua? Kun on ala-arvoinen päivä, niin se sitte käynnistyy jo aamulla. Kaikki menee heräämisestä asti pieleen ja jokainen uusi asia on vaan edellistä vittumaisempi.

Eilen kello 10:45 mä olin aivan kypsä myymään varastoni pois ja menemään takaisin palkkatöihin. Tässä yritystä perustettaessa on joka ikinen mahdollinen asia mennyt pieleen.
Kun pääset yhdestä ongelmasta eroon on edessä heti kolme uutta. Ja ne vitun paperityötkin vaan seisoo!

Mä olen nyt aika tarkkaan kuukauden ollut tätä lafkaa pystyttämässä, mut olen edelleen täysin valmis luovuttamaan. Mikään ei vaan mee kohdalleen ja mun stressinsietokyky alkaa loppua kesken.

Mä en koskaan luullut et tää olis helppoa. En luullut. Mut jos mä en pysty ajattelemaan mitään muuta - Mitään Muuta - ni ei sekään ihan oikein oo.

Optimismista se kaikki lähtee. Mut entä jos tänään ei vaan lähde?

Huima päivä tiedossa.

Pääsee kikkailemaan maahantuojan tukkuun lakkoja ja koristeita ja muuta ihanaa kynsisälää ja sitte vielä ruåtsalaiseen huonekaluihmeeseen vinguttamaan Visalta viimeisetkin.

Toisaalta näyttänee siltä että joudun itse istumaan ratissa, elikäs on pitkä päivä tulossa istumalihaksille. Ja hermoille, sillä mukana roikkuu myös vanhempaa sukupolvea, jonka kanssa toimentuleminen vaatii välillä yli-inhimillistä sopeutumis- ja myönnyttelykykyä.

Mutta innolla (ja jännityksellä) suuntaamme siis tähän päivään. Isukki luovutti ystävällisesti käyttöömme autonsa ja puhelimensa, jonka navigaattoriin sain eilen pikaohjeet. Kattoo ny, mut san' mun sanonee, et paperia pitkitte me viel peril päästä, jos päästä.

Reissufiiliksissä.