IRC-Galleria

Tulipa tänään taas testattua sorminäppäryyden ja asiakasystävällisyyden suhde.
Jonossa kakskyt naista, tekemässä neljä kynsiteknikkoa ja aikaa pikamanikyyriin kymmenen minuuttia.

Teit yhden asiakkaan aikana selväksi miksi kynnet liuskoittuvat, miten värjäymät syntyvät kynteen, hieroit käsiin asiakkaan valitseman voiteen, viilasit kynnet muotoon, levitit kerroksen aluslakkaa, kaksi värilakkaa ja päälilakan, autoit takin päälle ja desinfioit välineet. Ja seuraava, hei, mitä tuoksua teille saisi olla?

Viisi tuntia ei kuulosta pitkältä ajalta, mutta kun sen tekee töitä huonossa asennossa, koko ajan yltyvässä kiireessä, jatkuvan tarkkailun alla ja mahdollisimman pikkutarkasti, alkaa puolessa välissä väsyttää.

Ihan kivaahan se homma oli, ei siinä mitään. Ihmiset suhteellisen leppoisalla tuulella vapaa-ajallaan, joskin hienoista tunnelman latistusta oli havaittavissa 30 minuutin jonotuksen jälkeen ja yhtään ärripurria ei mahtunut mukaan. Koko projektin ideana vain oli lähteä kehä kakkoselle asti tekemään minimanikyyrejä että saa samalla jaettua omia mainoksiaan. Niitä meni päivän aikana kaksi. Toinen kollegalle.

Piti mennä vanhusten luo tulostelemaan mainoksia, joita tartten huomenna ja suunnitelmallisena ihmisenä ajattelin siis (jo) tänään ne väsätä.

Kävin hakemassa eräästä tavaratalosta mustetta ja värillistä tulostuspaperia. Kunnollista paperia ei löytynyt, joten tyytyminen oli vähempään kuin suunnitelmissa oli. Mustepaketti maksoi suolaiset 30e. hampaita kiristellen ajattelin sen olevan budjetin rajoissa.

Ajelin puoli tuntia kotosalle, vain todetakseni että muste oli mennyt vanhaksi 1/2006. Ja kyllä, varmistin ettei se ollut valmistus-, vaan Käytä Ennen päiväys. No ei siinä sitte mitään. Palauttaahan se piti.

Ajelin taas puoli tuntia takaisin Turkuseen aikeissa mennä vaihtamaan muste tuoreeseen. Etsiessäni parkkikolikoita tajusin, että jätin musteen sinne vanhusten luo. Nanosekunnin olin jo valmis luovuttamaan koko mainoslappusten kanssa, sillä eihän ne pelkälle kuitille mitään vaihtaisi, jos ei tuotetta olisi mukana.

Illalla siis hakemaan muste landelta (30min.), vaihtamaan se kauppaan ja ajo takaisin landelle (30min.)

Missä oi missä on mun aivot sillon kun mä niitä tartten?

Piruvie ku raahauduin niin näppärästi ylös kuudelta mut nyt taas väsyttää.
Pitäis varmaan keksiä jotain fyysistä toimintaa, tää koneen ääressä istuminen saa nuupahtamaan.

Muuten tuli eilen puhdasta jälkeä, mut kuukauden tiskivuori pitäis vielä raivata. Eilen loppu kapasiteetti kesken. Mut nyt täällä mahtuu ainakin kävelemään eikä tartte kakoa kurkusta pölypalloja.

Haukotuttaa.

Mun elämä on ihan aneemista. Ahdistaa ja tuntuu et millään ei oo taas mitään väliä. Sais nyt sen putiikin auki ni ois kaikki taas hyvin. Sitte sais juu ressata raha-asioiden kanssa, mut ois ainaki jotain tekemistä.

Vois hengailla repimässä ihmisiä hihasta ostoksille tai kikkailla koristeluilla. Mut tää odottaminen tappaa! Jopa mun kärsivällisyydellä on rajansa. Mut turhaan mä tässä puhisen, ei ne asiat taas ennen ens viikkoa edisty.

Haukotuttaa.

Nimim. 05:45.

Tarttis siivota. Jostain syystä ei vaan jaksais yhtään. Eilen meni siivoillessa jo kaks tuntia ja sama setti ois edessä vielä tänään.

Helpommalla pääsis ku siivoais useammin ku neljästi vuodessa..

Perkele!

Jos mua ämmitellään tai kutsutaan horoperseeksi jokaikinen kerta kun mua puhutellaan ni kai siihen nyt jumalauta saa vittuuntua!

Läppänä sen jaksoi ne ensimmäiset kymmenen kertaa, mut nyt kun siitä näyttää tulleen yleinen kutsumanimi, niin vittuuks tässä sitte. Jos nätisti yritän sanoa, et älä jaksa, mua ei nyt huvittais kuunnella tota, ni välitön vastapallo on et ala tottua sitte.

Tottua mihin? Siihen et mun ihmisarvoa halvennetaan tommosilla nimityksillä? Vai siihen, et jos musta tuntuu pahalta niin mun on pare vaan tottua siihen? Vai siihen et mut tosiaan nähdään ämmänä, huorana tai akkana? Ja mikäpä mahtaa olla seuraava askel miehisyyden vahvistamiseksi?

Mä olen yrittänyt olla hyvä. En ole turhasta huutanut, jos olen, niin anteeksi olen pyytänyt ja tekoni hyvittänyt. Mut MÄ OLEN OTTANUT TOISEN TUNTEET HUOMIOON. Jos joku läppä on viety liian pitkälle, niin mä olen sen lopettanut ja anteeksi myös pyytänyt.

Ja mitä helvettiä tässä nyt on taustalla? Kerran tai kaks voi lempeästi kutsua ämmäksi tai horoksi, se vielä menee. Mut kun käytäntö jatkuu jo toista viikkoa, niin jonkun ongelmat on jo aika paljon syvemmällä. Olenko mä nyt sit antanut aihetta johonki epäilyihin? Ja jos ilmassa on olettamus, et mulla on meneillään muita projekteja, niin rähjäämälläkö mut muka saa takasin ruotuun? Sekö saa mut tajuamaan et joo, tämän henkilön kanssa haluan jakaa tulevaisuuteni?

Vitun marjat.

Just tällä hetkellä olis muutakin mietittävää ku jonkun lapselliset oikut.

No näin sen pitikin mennä.

Se setä, jolta olen odottanut paperia jo Hetken Tovin, on sitten tämän viikon lomalla. (Ärsytyskynnyksen ylittämiseen ei tarvittu kuin tieto siitä että joku on palkallisella lomalla samaan aikaan kun omat hommat seisoo.)

Periaatteessa oma moka, oisin voinu laittaa ne papyrukset menemään vähän aiemmin, mut toisaalta mulle ei kukaan kertonu mistään lomasta mitään. Oisin tietty kiirehtinyt.

[Kaikki ahdistaa]

Luvassa siis jälleen yksi viikko, jonka aikana en mitenkään voi edistää firman avaamista. Henkinen hajoaminen lähestyy. Tukea ja tilauksia otetaan vastaan..

Huoh. Ohi on. Viikonloppu iäisesti jatkuvia inttijuttuja, futisjuttuja ja p***ujuttuja. Jatkäporukalla on aina hienoa olla liikenteessä. :)

Paluu arkeen ja firman perustamiseen. Menossa vaihe Tuonela osa 1: Kotisivujen värkkääminen.

Mulla on ihan perussimppeli ohjelma, ja oon omat sivut tehny joskus yläkoulussa, mut siit on jo niin Kauan... Ei millään pysty muistamaan et mitä ja mistä, ku nappuloita on niin kamalaste ja palajo. Ja sitte ku joskus saan ne sivut ehkä valmiiks, ni sitte pitäis vielä sumplia se palvelimelle siirtäminen, ja ennen sitä viel mahdollinen webhotelli ja hirveesti kaikkee mitä ei pieni tyttönen ymmärrä.

Kaikki vapaaehtoiset avustajat ilmoittautukoot..?

Mutta toisaalta, saatiinhan se Kiinan muurikin valmiiks.

Se on kuulkaas nyt sitte rännikänni maanantaihin asti.

Sijainti: Piikkiö

Tila: Wasted

Kesto: no one knows

Jos kutinat on samanlaiset, niin soittaa ja liittyy seuraan.

Mielialat heittelee. Hela tiden.

Joka toinen tunti olen varma siitä et syteen mennään ja lujaa ja toisinaan näen euron kuvia silmissä.

Tuleva totuus on toivottavasti jotain siltä väliltä. Jos nyt vuokran sais maksettua, ettei ulosottoon joutuis.. Syömisen nyt voi hoitaa vaikka vanhusten luona jos oikein on tiukkaa.

Mitä ihmettä mun päässä oikein pyöri? "Mulla on tylsää. Hei! Nyt mä tiedän! Mä irtisanoudun palkkatyöstä ja perustan firman!"

Missä te olitte sillon ku mulle jaettiin aivoja? Miksette ollu rakkaat tuuppimassa mua eteenpäin jonossa? Kiitos vaan teille. Nyt se on sit reilu peli vaan jos tuutte ostaa kaikki äitienpäivä- ja valmistujaislahjat multa. Muuten mä tuun Teidän jääkaapille! Buahaha. Miettikääs sitä.

aamulla kuuden aikaan. Oi miksi?

Vaihtoehtoisia terapiamuotoja kielikorun korvaamiseksi:

-nännikoru
-häpykoru
-erakoituminen

Mikä ihmistä riivaa kun se ei voi olla normaali?