Paperinukke, suorat hampaat, laihan tytön vatsaa polttaa; liima tahrii vaatteet, on hame pilalla; katkoviiva, leikkaa tästä mutta leikkaa tarkkaa saumaa.
Lihat talteen ilman skalpellia. Valkea kanvas, rasteri-iho. Kauneusko makuasia?
Pienet sormet leikkaa liimaa; mallia näyttää leikekirja, malli on laiha ja vinossa.
Potrettisi massa olkoon lihan, lasi, paperi tai savi, muovi, silikoni, mallinukke; se on yksi ja sama asia; pensselinä veitsi, sielu lasia.
Kootaan uusi ihminen; kopioi elämä kopioit vain pelkkää pintaa; kootaan uusi ihminen massasta; olet materiaa; olet paperimassaa.
pa-pe-ri-massaa
suo-rat ham-paat
lai-han ty-tön vatsaa polttaa
vat-saa polt-taa.
Stam1na - Paperinukke
Laihuus=kauneus?
Stam1na, tuo Suomen metallimusiikin uusin ulottuvuus. Yhtyeen keulahahmo ja sanoittaja Antti Hyyrynen kiteyttää nykypäivän kauneusihanteen vertauskuvauksellisesti paperinukke kappaleen lyriikoihin.
Nykynuoret miettivät ulkonäköään aivan liikaa. Se on tottakai osa varhaismurrosikää, mutta siihen vaikuttavat monet muutkin asiat. Pienet tytöt leikkivät paperinukeilla. Malli on laiha ja sillä on suorat hampaat, kaikki nukessa on täydellistä. Voiko joku väittää, ettei nuorten ulkonäköpaineet helpottuisi, jos ”paperinuket” julistettaisiin boikottiin? Näitä paperinukkeja näkee massoittain tv-sarjoissa, elokuvissa ja musiikkivideoissa, mutta onko se kauneutta? Nuori, joka etsii identiteettiään ja kärsii huonosta itsetunnosta, muistaa tuon paperinuken, mitä tapahtuu? ”Katkoviivaa leikkaa, mutta leikkaa tarkkaa saumaa.” Hän alkaa leikata katkoviivaa pitkin itsestään samanlaista paperinukkea, vaikka hänen ei tarvitsisi.
Kauneusihanteen tavoittelu on kuin katkoviivan tarkkaan leikkaamista. Aina sakset menevät hieman vinoon ja lopputulos ei tyydytä. Hyyrynen kirjoittaa kuinka pienet sormet leikkaavat tuota paperinukkea luodakseen siitä ihanteensa. Tosiasiassa kaikista paperinukeista tulee samanlaiset ja siksi Hyyrynen kysyykin ”kauneusko makuasia?” Miksi kukaan ei tunnu sisäistävän asiaa, ettei ole yhtä tiettyä kauneutta, laihuutta? Miksi musiikkivideot eivät mainosta sisäistä kaunetta? Niin saataisiin nuo pienet sormet leikkaamaan jotain aivan erilaista katkoviivaa.
Hyyrynen laulaa mallinuken sielun olevan haurasta lasia. Tosielämän paperinukkejen aika kuluukin vain pinnallisen kauneuden tavoitteluun ja he unohtavat tärkeimmän kauneuden lähteen, oman sisimpänsä. Anoreksia, bulimia ja masennus ovat yleistyneet nuorten tyttöjen parissa ja vielä ihmetellään, että miten tässä näin on päässyt käymään. Paperinukkejen syytä se on suurin osa, eikä kukaan tee asialle mitään. Kopioita kopioiden perään, yhä uudestaan nuoret omaksuvat uusien paperinukkejen ulkonäön ja noidankehä jatkuu loputtomiin. Kohta nukkejen massasta ei erota enää ketään. Eikä mene aikaakaan, kun he kaikki tavoittelevat samaa asiaa, botoxia ja silikonia. Ellei kauneusihanteen tavoittelu vie aivan plastiikkakirurgin vastaanotolle, siitä kärsitään muulla tavalla.
Jotkut papernukkejen uhrit ovat tahallaan nälässä ja näin vaarantavat suurimman lahjan mikä heille on annettu, elämän. ”Laihan tytön vatsaa polttaa.” Hyyrynen kirjoittaa. Isosiskoni oli lähellä jäädä anoreksian syövereihin, mutta onneksi 90-luvulla paperinuket olivat näkymättömämpiä. Jos eläisin siskoni jalanjäljet uudestaan tällä vuosituhannella asiat voisivat olla toisin. Paperinuken lyriikoissa mainitaan lihojen talteen ottamisesta ilman skalpellia, mutta tarvitseeko niitä ottaa talteen ollenkaan?
Yhteiskunnallisesti asian luulisi pelottavan moniakin ihmisiä, mutta missä nämä ihmiset piileskelevät? Tuntuu siltä kuin asian vakavuutta ei ymmärrettäisi. Ihmiset ovat huolissaan oman valtionsa poliittisesta asemasta ja pörssikursseista, mutta eivät siitä, että nuoret tytöt kärsivät. Paperinuket voitaisiin hävittää maailmasta, jos niiden katkoviivat tehtäisiin mahdottomiksi leikata. Mutta sehän on mahdotonta, eiväthän hiphop-musiikkivideot myy, ellei niissä ole puolialastomia strippareita. Sairasta!
Toivottavasti Hyyrysen ja muiden kauneusihanneajatusta vastustavien ihmisten ansiosta maailmasta tulisi joskus helpompi paikka. Siihen ei tarvittasi paljoa. Olemme loppujen lopuksi vain paperimassaa, josta voimme itse muokata itsemme ilman hallitsevia paperinukkemalleja.