Unessa olivat vampyyrit valloittaneet melkein koko maailman, pieni osa ihmisiä eli vielä ihmisinä ja pakoilivat vampyyreita. Itse olin vielä ihminen ja pakenin vampyyreja korkeaan rappukäytävään johonkin kerrostaloon. Perässä tuli lapsijoukko (ihmisiä), jotka olivat onnessaan että saisivat pian muuttua vampyyreiksi. Niitä ohjasi tää äänekoskelainen paikallinen taiteilija Ari Liimatainen, katselin sen alakuloista hymyä ja kysyin tahtoiko se muka oikeasti vampyyriksi, se myönsi ettei tahtonut.
Mentiin johonkin asuntoon ja jostain ilmestyi mein luokan Niko. Juteltiin niitä näitä, ja yhtäkkiä se kysyi että miten mä voin tällaisesta keskustelusta eteenpäin yrittää mitään läheisempää samaa sukupuolta olevan kanssa, itse se ei osaisi kuvitella asiaa vaikka juuri yritti :'D ?
Pakenin vampyyreja vielä maalle mummin ja papan uuteen asuntoon, vanhaan rämään mökkiin. Mökissä oli hämärää, Emmi katsoi piirettyjä sohvalla ja sille oli ostettu mahdollisimman halpoja karkkeja.