Nuotio savutti. Kusti kaivoi taskustaan paperinpalan. "Muistatko? Mikä on pahin painajaisemme. Kirjoitatte sen tänne ja sitten vaikka poltatte sen.Kuuntele- Mä pelkään etten koskaan saa Kusti & Mikael -landiaa," Kusti luki, vilkaisi Mikaelia, noukki taskusta kynän, kävi polvilleen maahan, asetti paperin reittää vasten ja kirjoitti."Pelkään- itseäni. Sitä että rakastan Mikaelia. Rakastan ja haluan. Pelkään että ihmiset eivät ymmärrä. Pelkään elämää ilman Mikaelia ja Mikaelin kanssa- jälkimmäisen haluan." Kusti vaikeni, työnsi paperinpalan nuotion puiden väliin, kaivoi vielä kerran taskuaan.
Mikael tuijotti häntä silmät tummina. "Sä et tuhonnut sitä?"
"Yritin, muten voinut", Kusti pujotti lopun keppiin.
"Sä suutelit?"
Kusti nyökkäsi, astui Mikaelin eteen, tarttui hartioista ja veti kiinni itseensä. Silmiä kirveli.