Turhuuksiin
Hän nauraa, ojentaa verisen kämmenensä
Sormien välistä lipsuu lasten silmämunia
Älä pelkää, tämä on ainoa kerta
Sillä meidän lapsemme alkavat loppua
Huomaatko?
Olisiko jo aika antaa vartalomme kurvittua kamaliksi
Ja herättää henkiin uusia joilla ei ole mahdollisuuksia
Armokuolemat maistuvat herkullisilta huulillamme
Olet jo riippuvainen, mitä enää itket heidän peräänsä?
Tämä on meidän maailmamme
Ja kukaan ei tule sitä koskaan ymmärtämään