Miksei sitä voi vaan olla tyytyväinen koskaan mihinkään?
Nyt kun vaihdoin duunia, ei sekään riitä. Nyt haluan opiskelemaan.
Tosin, se ajatus on kyllä piinannut mua aika helvetin kauan jo taka-alalla, mielen sopukoissa.
Se vaan tuntuu olevan fakta että jos et opiskele, niin sut on tuomittu olemaan siivooja tai kassaneiti, loppu elämäkseks. Muuhun sulla ei ole mahdollisuuksia. ja palkat on sen mukaiset.
Kai mun vaan pitäs koittaa sitä opiskelu vaihtoehtoakin, jos vaikka siten löytäisin sen "mun jutun".
Äh, en tiedä.
Jos vaikka ihan ensin valuisin sinne duuniin. :)