IRC-Galleria

Kiitos Yohanna000 , nannu hyvästä seurasta.

Suuri kiitos vielä Yohannan anopille teatteri lipuista.

Näytelmä oli loistava, tarina jännittävä ja mielenkiintoinen.

Suosittelen lämpilästi kaikille. :)

Ja jälkipuinti shellillä oli myös ratki riemukasta... :D

Pian taas uudestaan teatteriin. Ehkä Taisto pääsee sitten seuraavalla kerralla mukaan.. :)

Mä sitten palasin ravintola-alalle..
Night Life:issa eilen blokkailemassa ja vaikka vannoin etten halua tarjoilija-vuoroja enää, niin kuitenkin sitten lupauduin.
No, se on ihan kiva lisä tienesti. Voin sitten ostaa itselleni jotain kivaa.
Niin, ja ei tule dokattua ainakaan kun oon duunissa. :D

Ihan jees hommaa se on, kun ei tee liiaksi.. :D

Helvetti.. Aamulla on pimeää.. Päivällä on hämärää.. Illalla on pimeää ja yöllä vasta pimeää onkin!
Sataa sataa ja sataa.. Koko ajan!

Hiukset kun laitat aamulla hyvin, kun poistut kodin lämmöstä pihalle, ne ei todellakaan ole enää hyvin kun tuo ihana Suomen ilmasto on niin vitun kosteaa ettei siellä auta edes ultra strong lakka kypärä päässä.
Sama pätee meikkiin, miksi vitussa siis edes vaivautua! Voi samantien kulkea röllipeikon näköisenä tuolla.. Ihan sama!

Töissä pomolla kai huono päivä.. Me ollaan kai vaan paskoja myyjiä tai jotain. ja mä en vissiin osaa edes jotain kaavaketta täyttää oikein! Oon mä sit vaan idiootti.

Asiakkaat on huonolla tuulella, kun sataa, ja nekin kastuu.. Se ei siis ole vain mun ongelma!
Eikä niitä vittuuntuneita asiakkaita saa millään tyytyväisiksi.

En ees oikeen tiedä mikä mua loppujen lopuksi niin paljon ahdistaa ja vituttaa.
Kaikki ja ei mikään.

Hei, jopa koira on huonolla tuulella!

No joo... Sellasta taas...

Tajusin eilen illalla ihanan asian. Mulla on maailman suloisin ja omalaatuisin koira (mun omasta mielestä tietenkin!)
Jeppe on aika loistava yksilö.
Ihaninta oli tajuta se kuinka paljon se on muuttunut parempaan suuntaan sen jälkeen kun se on meille tullut. tuntuu että vihdoin ollaan saatu se luottamus puolin ja toisin kuntoon.

Lauantaina päätin rohkaistua ja alkaa ihan omatoimisesti jeppen turkkia siistimään ja mua jos totta puhutaan, jännitti ensin ihan sikana, että miten se antaa mun nyppiä. Mutta sain sitten yllättyä iloisesti! Jeppe makas mun sylissä täysin rentona kun (musta niin julmalla tavalla) nyppisin sen naamaa.

Eilen jepellä oli kamala hellyyden kipeys, (joka ei ole harvinaista.. Se roikkuin nykyään koko ajan vaan sylissä) Me katsottiin leffaa ja Jeppe makas mun sylissä koko leffan ajan, ihan kiltisti.

Jeppe osaa olla myös kummallinen. Välillä se tuijottaa seinää ja murjottaa. Se siis seisoo seinän edessä ja toljottaa sitä. No, sillon se yleensä ei ole saanut mitä on tahtonut ja pitää jotenkin osoittaa mieltä.
Toinen kummallinen asia on, että Jepen pitää vahtia kaikkia esineitä jotaka liikkuvat. Esimerkkinä, kun olin siivonnut, niin eräänlainen säilytyslaatikko oli kai jäänyt huonosti hyllylle kun se sitten ihan itsekseen tippui sieltä alas. Jeppe koko ajan hiljaa muristen hiipi laatikon luo ja jäi murisemaan sille.. Eihän sitä voi tietää kuinka suuri uhka laatikko olisi voinut olla rakaalle mammalle!

Viikonloppu aamut on parhaita jos ollaan kummatkin kotona ja Jeppe saa luvan kanssa tulla aamulla ottamaan nöppöset ennen ylös nousemista, meidän väliin, sänkyyn.

Rakastan myös näin syksy aikaan metsä lenkkejä Jepen kanssa.. (enkä tajua miksi en tee niitä useammin).. Liian usein sorrun menemään tutun pikku lenkin illallakin, vaikka olisi aikaa.

Jepen turkkiin olen itkenyt turhanpäiväiset ja aiheelliset itkut ja hihittänyt sen pörröisen posken kutittaessa. Nauranut sen hassuja ilmeitä ja herännyt yöllä kun se on tahtonut ulos. Kuunnellut vinkumiset joko makkaran perään tai parvekkeelta bongatun nartun perään.

On se vaan niin ihana. Kiitos kuuluu osittain rakkaalle ystävälleni Nooralle, jolta Jepen viime joulukuussa sain. olet Noora antanut mulle ihanan ystävän, josta en varmasti luovu hevillä!
Jepestä on vihdoin tullut sivistynyt hieno herra (joka salaa on äitin pikku hillomunkki ja isin lellikki.. Mutta ei kerrota kenellekkään, Jeppe nolostuu jos muiden nähden äiti pussaa tai halaa).

Me odotetaan Jepen kanssa jo kovasti lunta, että päästään kokeilemaan uutta hienoa maastokuosi takkia (joka muuten on ihan pikkuisen liian pieni.. Taidan joutua ompelu hommiin).

Joo.. Tulipas paljon tekstiä Jepestä.. Mutta ei kai rakkaistaan voi koskaan kertoa liikaa?

Miksei sitä voi vaan olla tyytyväinen koskaan mihinkään?

Nyt kun vaihdoin duunia, ei sekään riitä. Nyt haluan opiskelemaan.

Tosin, se ajatus on kyllä piinannut mua aika helvetin kauan jo taka-alalla, mielen sopukoissa.

Se vaan tuntuu olevan fakta että jos et opiskele, niin sut on tuomittu olemaan siivooja tai kassaneiti, loppu elämäkseks. Muuhun sulla ei ole mahdollisuuksia. ja palkat on sen mukaiset.
Kai mun vaan pitäs koittaa sitä opiskelu vaihtoehtoakin, jos vaikka siten löytäisin sen "mun jutun".

Äh, en tiedä.

Jos vaikka ihan ensin valuisin sinne duuniin. :)

Uus duuni alkoi tänään, ja siellä oli mukavaa!
Kokoajan oli jotain tekemistä eikä tupakattomuus piinannut mua yhtään! Loistava päivä siis.
Kuhmu joka syntyi keltaisen lootan pahoinpideltyä mut on jo melkeen parantunut. Eikä hammaskaan oikeen enää vaivaa, voin siis vallan mainiosti!
Kannatti kyllä vaihtaa duunia. Tänään olin intoa täynnä töissä, oppimassa kaikkea uutta ja töiden jälkeenkin puhkuin intoa niin että menin ja repäsin aika treenin salillakin vielä, ja kotiin kun pääsin, siivosin keittiön ja tein gourmee illallisen rakkaalle aviomiehelleni. :D

Ihana päivä siis. Huomenna duuniin ja salille ja illalla taidan ottaa kunnon ryypyn Citildaa-väkevämpää (Voiko sellasta olla?) Ihan vaan vaikka hyvän mielen ja uuden duunin kunniaksi.

Helvetti!

Mä ajattelin kerrankin kierrättää...
Mä karsin vaatekaapista kaikki.. siis KAIKKI sellaiset vaatteet omistani ja rakkaan miheni vaatteista, joita ei enää ole tullut käytettyä, mutta jotka on oikeesti hyviä ja käyttökelposia vaatteita. Sulloin ne ISOON jätesäkkiin ja raahasin sen hikipäässä kolmannesta kerroksesta alas ja autoon. Autolla hurautin Ojamolla sijaitsevalle UFF vaate keräys pisteelle.
Rakas pikkusiskoni oli mukana, ja sai oikein hyvät naurut taas mun touhuista.

Raahasin jälleen sen säkin autosta sinne keltaisen suuren laatikon eteen, ja aloin sulloa säkkiä luukusta sisään.

Se ei mahtunut. Ei millään. Ei MITENKÄÄN.
Aikani sullottua ja hiestämärkänä taistelusta uupuneena, otteeni keltaisesta älyttömän kokoisesta kahvasta lipesi ja se järjetön rautainen kahva tippui mun päähän! VITTU!
Se teki aika helvetin kipeetä! Uskokaa tai älkää!
Me revettiin systerin kanssa kauheeseen nauruun.

lopulta mun oli pakko luovuttaa ja kaivaa auton takaluukusta iso muovikassi ja sulloa osa vaatteista sinne jotta saisin ne mahtumaan luukusta sisään.

ONNISTUIN KUIN ONNISTUINKIN saamaan lopulta vaatteet sinne minne ne kuului ja kahvakin pysyi loppu ajan tiukasti systerin hanskassa.. :D

En enää aijo viedä UFF laatikkoon yhtään säkkiä. Ja jos joskus erehdun viemään niin laitan vaikka moneen pieneen muovipussiin.

Muistoksi vierailulta UFF-laatikolla jäi järkky iso kuhmu keskelle mun kuuppaa.

jos haluaa ajatella positiivisesti, niin ei se kahva ainakaan osunut naamaan. Se ois ollu koomista, koska se hammaslääkäri käsittely aiheutti mulle jo leukaan aika mojovan mustelman, niin jos nyt toi kahva olisi sabotoinut vaikka silmän mustaksi. Olis varmaan naapurit alkanu kelaa että piekseekö mun ukko mua ku turpa mustana kuljen koko ajan.

Jees, sellanen päivä.

Ainiin... Luin muuten just UFF:in sivuilta, että, KOKONAINEN TÄYSI JÄTESÄKKI EI välttämättä mahdu laatikosta sisään, joten kannattaa pakata vaatteet vaikka mielummin moneen pienempään muovipussiin! JOTEN, vika taisi olla ihan oma. UFF on nimittäin noilla sanoilla varoittanut VAARALLISISTA LAATIKOISTAAN!

MURHAISIN VAAN JA AINOASTAA HAMMASLÄÄKÄREITÄ!

Harmi kun olen yksin täällä kotona, nyt on sellanen tuska suussa, että tekis mieli lyödä jotakuta, uskokaa pois jos itseä sattuu tarpeeksi ja jos mottaat toista nii se helpottaa... Kivun siirtoa kato.

Lääkäriin vaan droppeja hakee, töihin on pakko koittaa raahautua.

Mun hammas on yrittänyt tapaa mut.. Tai siis se kohta jossa se hammas vielä toissa päivänä oli, kunnos ilkeä paha paha hammaslääkäri setä sen väkivalloin otti pois paikoiltaan.

Olen purkanut tuskani sitten tänään siivoamiseen ja luovaan työskentelyyn. Sain aikaiseksi jatkettua tatuointia joka oli jäänyt PAHASTI kesken. Ja tehtyä yhden ihan kokonaan (toiselle asiakkaalle).
Tosin se jota jatkoin, jäi vieläkin kesken, mutta on taas pikkasen lähempänä valmista kun eilen.

Hei oikeesti, rakkaat ystävät joille olen aloittanut tekee kuvaa mutta jättänyt sitten kesken, koitan ottaa nyt itseäni niskasta kiinni ja tehdä loppuun ne kuvat. olen pahoillani. Tajusin nimittäin tänään, että niitä roikkuu tekemättömänä jo muutamia.. Pahoitteluni siitä.

Huomenna pyyhällän reippaana vielä kuudenneksi viimeisen kerran Giganttiin duuniin.
Nyt jo alkanut jännittää se uusi duuni.. :D Hih..

Kai mä koitan kohta hoikutella tuota rakkaintani tuonne lakanoiden väliin, jotta jaksaa taas huomenna "virkeänä" nousta sängystä ylös. Niin, siitä muuten tuli mieleen, Noin viikon ajan mua on vaivannut kamala aamu-unisuus! En kyllä yleensä ainakaan kesä aikaan ole ollut kovinkaan aamu-uninen... Kai sekin johtuu siitä kun illalla ei tule uni kun mietin taas vaan sitä uutta duunia, tai seuraavan päivän treeniä.. (Joka muuten jäi tekemättä tänään, koska tatuoin koko illan)

Täytyisi koittaa saada uusia kuvia, koska tajusin tänään, että en ole laittanut uusia kuvia piiiiitkään aikaan, hiuksetkin on taas tummat! (Hei anteex blondi petturuuteni.. Olen kuitenkin ihan yhtä blondi mieleltäni kuin ennenkin.. Mihinkä se katoaisi, ketä mä pysytyisin muka huijaamaan :D)

Jep Jep..

HYVÄÄ YÖTÄ JA KAUNIITA UNIA, NUKUTAAN KAIKKI SÖPÖSTI, VAI MITÄ?! :D

No niin.. nyt on sitten ala viisaudenhampaat pois. Vihdoin. Ne ei ainakaan kiusaa mua enää.
Nyt vaan olen ku joku ihmeen mongoloidi! Koko toinen puoli naamasta on puutunut turvoksissa. Se mies hämmaslääkäri ei ollut yhtään mukava :( Inhottava karvanen ukko joka ihan säälimättä yhtään valehtelematta REPI surutta sen hampaan pois. Sattui tai ei! No, ei se kamalasti sattunut, tuntui vaan että koko suu repeää kun se repi niillä järjettömän kokoisilla tongilla sitä hammasta, en tajuu miten ne työkalut ees mahtui mun suuhun!?! Heh..
Ja se hieman pyöreähkö hoitaja täti melkeen makas mun päällä se imuri letku kädessään ja tuikki sillä mua poskiin ja nieluun (melkeen lens laatta). Ei ollu kovin muva kokemus, mutta pääasia oli se että se hammas on nyt poissa! Niin että kiitos vaan siitä niille kahdelle joka sen ystävällisesti nyhti irti musta!

Tänään tuli sit joo kirjoiteltua se uusi työsopimus. taidanpa alkaa pelaamaan ja odottaa ukko-kultaa duunista kotiin!