IRC-Galleria

Täällä valvottu ja pyöritty sängyssä miettimässä että miten ihmeessä mä saan tuon PikkuTyypin ulos tuolta masusta mahdollisimman turvallisesti ja vielä piankin jos mahdollista.
Piinaava hedari kiusaa jatkuvalla syötöllä ja nyt näköjään menee se ainoa mistä olen tähän asti saanut nauttia; eli yöunet.

Mulla on joku ihme ongelma noiden sairaalan henkilökunnan kanssa! Mä en tajua mikä mua oikeen vaivaa?! Minä joka yleensä aina pamautan kaikille mielipiteeni julki, ja liiankin selkeästi välillä, istun hiljaa kuin kirkossa siellä äitiyspoliklinikan lääkäri huoneessa ja nyökkäilen ja mutisen jotain tyyliin "joo...yyyymm...niin..." Ja kun ne kysyy oliko jotain kysyttävää vastaan "eeei..." ja hymyilen väkinäisesti.
Tuo alkaa olla jo iso ongelma! Sillä mua viedään ku pässiä narussa siellä ja nimenomaan, MUN pitäisi osata pitää omia puoliani ja oman vauvani puolia!
En ymmärrä mitä siellä tapahtuu mulle kun menen niin lukkoon. Samantien kun astun ulos sieltä sairaalasta, niin pää täytyy taas ajatuksista ja "olis pitänyt sanoa..." jutuista.

Tilannehan on nyt tämä:

Viimesiä viedään, sunnuntaina on laskettuaika. Minkäänlaisia oireita ei nyt ole ollut synnytyksen suuntaan pariin viikkoon. Hiljasta on siis.
Painoarvio tiistaina oli 4,6kg! Ja minähän olen siis ensisynnyttäjä.
Ylilääkäri on ehdottomasti sillä kannalla, että käynnistäminen EI tule kysymykseenkään koska vauva on niin suuri?!? Selitti jotenkin niin, että jos käynnistyy itsestään, siis luonnollisesti, niin vauva automaattisesti YLEENSÄ hakeutuu oikeanlaiseen tarjontaan ja syntyy sillä tavalla helpommin. Kun taas käynnistämällä sitä koitetaan sieltä pakottaa niin ei välttämättä onnistu, eivätkä halua kokeilla kun olen ensisynnyttäjä että saanko sen väkisin sieltä pakerrettua.

Eli, vaihtoehdoiksi jää luonnollinen alatiesynnytys joka käynnistyisi itsestään tai suunniteltu sektio.

Nyt kun olen täyttänyt pääni internetin ihmeellisen maailman ja kaikkien mahdollisten tuttavien kokemuksilla ja muilla, olen kallistunut sen suunnitellun sektion puolelle.

KOSKA: Noinkin suurta vauvaa synnyttäessä on omat riskinsä ja ne riskit pelottaa enemmän kuin sektion riskit. Vauva voi loukata itsensä ulos tullessaan, esim olkapään... Hapenpuute on isoilla vauvoilla pitkittyneessä synnytyksessä suuri ongelma ja silloin saatetaan joutua tekemään se hätäsektio joka tapauksessa. Ja hätäsektio on mun kaikista suurin pelko.

Ongelmana onkin nyt se, että kuinka mä saan sen sektio ajan itselleni ja pian! Sillä nyt pelkäänkin sitten sitä, että jos tämä synnytys vaikka käynnistyykin vaikka nyt viikonloppuna!?! Ja kun menen synnärille ja vaadin sitä sektiota, ne naurahtaa päin naamaa ja pakottaa koittamaan synnyttää alateitse... On se vaan hankalaa. Sillä jos siihen sektioon joudutaan... Niin en todellakaan halua enää niitä synnytys tuskia lähteä ensiksi kokeilemaan.

Tulipas tekstiä... :) Sainpahan purettua ajatuksia jonekkin. Huooooh....
Onneksi mulla on raudanluja ♥ äiti ♥ joka tukee mua näissä kaikissa hulluissa kiemuroissa.

Nyt vaan tahtoisin päätöksiä suuntaan tai toiseen, koska tää päänsärky tappaa mut kohta ja en usko tän stressin tekevän kovin hyvää mulle saatika vauvalle!
♥PikkuTyypin♥ alkais olla aika jo tulla maailmaan.
Mun rakas miehenikin alkaa jo olla kärsimätön vaikka kovin rauhallinen ja kärsivällinen tyyppi yleensä onkin :)