IRC-Galleria

Mä en oikeastaan tiedä mitä mun pitäis tehdä taikka ajatella. Musta tuntuu pahalta ja mä katken sen jonnekin sisälleni ja kauniin hymyn taakse koska mä en pysty näyttämään sitä maailmalle. Joka ikinen päivä kun mä astun tosta ovesta sisään mut valtaa musertava yksinäisyys joka meinaa syödä mut sisäänsä- mä tarvitsisin jonkin kiintopisteen joka vetäis mut sieltä pois. Mut valtaa tukahduttava tunne joka lamauttaa mun hengityksen ja ajatukset. Tietyt asiat ei vaan tunnu enää miltään.

Mä tahtoisin tietää mitä se ajattelee musta ja meistä, mä tahtoisin niin kovasti tietää mikä mä enää olen sille, mutta ehkä eniten mä tahtoisin nähdä että sekin kärsisi, jotta mä tietäisin etten mä ollut sille ilmaa koska ehkä kaikkein pahimmalta tuntuu se, ettei se ehkä välittänytkään.

Mä tahtoisin päästä jonnekin missä mun ei tarvitsisi ajatella mitään, jonnekin missä mä voisin vaan olla ja tuntea itseni hyväksi, koska nyt musta ei tunnu siltä. Mä kaipaan paikkaa missä mua rakastetaan. Nyt mä hukun omiin kyyneliini ja yksinäisyyden tunteeseeni.

Toisaalta mä olen niin täynnä vihaa ja katkeruutta, että mä en pysty puhumaan sen kanssa, mä en kykene suodattamaan sitä katkeruuden tunnetta ja ajatusta siitä että jos se olisi tehnyt asiansa toisin tätä tilannetta ei ehkä olisi. Kaikki olis hyvin.

Mä en tiedä mitä tehdä. Mä en tiedä mitä ajatella. Mä haluan vaan pois.