Mulle tuli ehkä pitkästä aikaa sellanen olo että mä kaipaan toista ihmistä viereeni. Mä kaipaan viereeni sellaista ihmistä joka välittäisi musta, kuuntelis mua ja mä voisin käpertyä sen kainaloon. Semmonen ihminen, jonka antama halaus poistais kaikki mun murheet, yksi suukko antais mulle syyn hymyillä, ja jokainen yhteinen hetki auttais mua jaksamaan onnellisena seuraavaan hetkeen.
Mä istun laiturilla ja venaan että vene tulis noutamaan mut mukaansa. Ottais mut kyytiin ja antais sellasta kyytiä että mä en sieltä pois kaipaa. Pyyhkisi sirpaleet tiehensä. Mä en jaksaisi odottaa, mä en tiedä kauan mä kykenen odottamaan. Sä jätit mut niin yksin, niin yksin että mä tukehdun siihen yksinäisyyteen. Nyt mä haukon henkeä, sillä jokin pieni ääni mun sisällä sanoo että sä et ole sen arvoinen että mä jäisin ruikuttamaan rannalle, enkä nousisi sen veneen kyytiin kun se tulee mua hakemaan.
Mä haistatan paskat sille entiselle elämälle ja sille entiselle Johannalle. Mä olen vahvempi nyt. Väsynyt mutta vahva. Mä haluan viereeni sellaisen ihmisen, joka pitää mua kädestä, sieppaa mut kainaloonsa, pitää mua lähellään ja piirtää mun selkään. Piirtää mun selkään lupauksen huomisesta.
Joskus mä luulen maailman kääntäneen selkänsä mulle, mutta kuitenkin huomaan että se olin minä joka käänsi selkänsä maailmalle. Mä muutuin ja muutun edelleen, jatkan elämääni.
Adios.
Uusimmat blogimerkinnät
- I'm still standing! 13.02.
- :O 08.02.
- Life is a big puzzle 06.02.
- [Ei aihetta] 29.01.
- Hihii 07.01.
- Yksi väsynyt matkustaja 06.01.
- Uusintaan uusintaan. 01.01.
- Khuka tietä ketä ma meina 29.12.
- o.O 28.12.
- Muista kaikki äläkä koskaan anna anteeksi. 09.11.