IRC-Galleria

Mentiin eevan ja antin kanssa kerrostalon hissillä kolmanteen kerrokseen, jossa oli likaisen keittiön näköinen kahvila. Siellä juteltiin hetki, kuluneesta päivästä.
Seuraavaksi oltiinkin eevan kanssa saarimaisella niityllä "oppitunnilla". Tällä oppitunnilla oli mukana mun ala-asteaikaiset luokkalaiset ja ope. Ei me oikeesti opiskeltu, vaan luokka puhu siitä miten vittumaista on elämä, ja mitä he oikeasti täällä tekevät. Kaikki olivat kyllästyneitä elämään. Opettaja ilmoitti, että hän voisi tehdä pommin, joka asetettaisiin maan alle ja räjähtäessään se tuhoaisi tarkkaan vain sen alueen missä olimme. Kaikki pitivät ideasta.
Päivän jälkeen tapasimme Antin kerrostalokahvilassa ja kerroimme tälle päivän järkyttävät uutiset. Sitä ei näyttänyt kauheesti kiinnostavan.
Seuraavana päivänä menimme taas niitylle, jonka alle pommi oli jo sijoitettu. Opettaja puhui jotain viimeisiä sanoja samalla kun oppilaat näyttivät viettävän aivan tavallista iltapäivää pienissä ryhmissä. Kun opettaja sanoi että nyt on tullut aika, minä, eeva ja eräs esa lähdimme pois, sillä emme halunneet ottaa osaa tuollaiseen hulluuteen.
Taas menimme kerrostalokahvilaan eevan kanssa tapaamaan Anttia. Katselimme sieltä ikkunasta saarekkeelle, johon oli jo tässä ajassa kasvatettu puita ja syvissä multa kuopissa näkyi kivisiä hauta-arkkuja. Olimme shokissa. Eevalla oli likainen muoviastia käsissään ja hän yritti ostaa kahvilan jotenkin tutun näköiseltä myyjältä jäätelöä, muttei kertaakaan päässyt tervehdystä pidemmälle.