IRC-Galleria

Kun nousin pärnussa bussiin noin puoli kymmeneltä, aurinko paistoi lämpimämmin kuin kertaakaan loman aikana. Kun noin kuuden aikaan tallustelin seiskakolmeykkösen päättäriltä kotiin, kastuin lähes täysin kauniissa kesäsateessa.
Jo tuolla jossain on joku Meidän Herramme, tekisipä nyt mieli näyttää sille ylimaallisen armollinen keskisormi. Tää loma oli kyllä sanalla sanoen paska. Älkää te tehkö samaa virhettä ja lähtekö lomalle Viroon. Virossa ei oo mitään muuta hyvää ku halpa viina, eikä siitäkää oo mulle iloa tällä naamalla.
JA MUUTEN! Mulla oli teille jokaiselle joka oli mua odottamassa toblerone patukka tuliaisena. Noh, onhan suklaa hyvää, mut ei teijän silti tarttis lihottaa mua tällee! ...Ja mä ku luulin et mua rakastetaan *sniff* Oon ollu jo puol tuntii kotona eikä kukaan oo kaivannu mua (sitä antin "ei oo aikaa sulle" -viestiä ei lasketa)!
Vetäydynpä tästä yksinäisyyden yksiööni tobleronekasan kanssa. Hyvästi!

Taas olin juuri tuolla kylpylässä lillumassa. On kyllä nyt tullu lilluttua ihan tarpeeks yhdne juhannuksen ajalle. Kolmena päivänä kolme tuntia. Rupes tänään käymään vähän jo tylsäks tuo peuhaaminen. Lopussa kiersin ties kuinka monta kertaa ympäri yhden kosken, koska se soi edes jonkimoista mielenkiintoa. Siinä koskessa sain polveen haavan, käteen mustelman ja verta huulesta, kun enhän mä voi tyytyä samaan ku normaalit ihmiset vaan mun pitää peuhaa samalla lailla ku joku pentu.
Letti näytti muuten ihan normaalilta märkänä; pitää ruveta kantaa joka paikassa vesipulloa ettei pääse hiukset kuivumaan.
Näin tuolla alhaalla aikas virkistävän näköisen yksilön, voisinpa tästä lähteä kuolaamaan sen perään! Onneks on kamera mukana <3
(Puhun tietty kokiksesta - mitä te oikeen luulitte?!)

P.S Siellä kylpylässä oli tänään aivan näkönen pikku eeva! Ei tietenkää yhtä söpö, mutta muuten ihan ievuskani näköinen <3

Ja eevahanilla ei ole nyt mitään tarvetta paasata että tytöt käy kampaajalla ja pojat parturissa...

Niin, kävin vähän säätämässä parturissa. Lettiä putoili taas.
On täs se hyvä puoli, et hiukset kasvaa aina takasin tai joku homofruittari saattaa iskee silmänsä muhun! Niin, mutta silti.. ens kerralla suomalaiselle kampaajalle!

Vihdoinki pääsen taas kuuluttamaan itestäni. Tääl on tasan yks kone ja seki yleensä pikkupoikien valtaamana. Ootte varmaan ollu tosi huolissanne, ku musta ei kuulunu eilen yhtään mitään, mutta ei hätää: täällä ollaan ja suht hyvässä kunnossa.
Toi hieronta mitä niin kovasti odotin.. no, se ei ollut ihan sellasta ku odotin. Tuntu se ihan mukavalta kaikilla kerroilla (oon käyny jo huimat kaks kertaa), sillon ku hierotaan alaselän lihaksia, jotka ei oo kipeenä. Ennen noita hierontoja, en tiennytkään, että mulla on niin jumissa olevat hartiat. Se ei ollu rehellisesti sanottuna kovin rentouttavaa se hartioiden hinkkaus :/
Viro on vähän ku laimennettu tai surkeasti kopioitu suomi. Täällä kaikki on vähä ala-arvosempaa ku meidän rakkaassa kotikonnussa; ruoka, ihmiset, kieli ja varsinki rakennukset (no taloja ei kyllä edes pitäs verrata suomeen).
Ruokailu ei oo ollu mikään makuelämys täällä. Perus elintarvikkeetkin (maissi, herneet, jopa maito) maistuu täällä jotenki oudolta. En tajua miten nää ei täällä osaa tehdä normaalia ruokaa, meidänki hotelli on kai joku 4 tähden, mutta kastike lillu rasvassa pahemmin ku eevan isän jauhelihakastike, ja se on aika surkeeta jo (anteeks eeva, totuuden täyty tulla joskus julki).
Virolaiset ihmisistä, tai no siis naisista, näyttää jokainen vähä enemmän tai vähemmän huoralta, ainakin suomalaisiin verrattuna. Täähän on vaa mun mielipide mut sitähän te ootte täällä kuulemassa.
Niin ja nää talot. Eeva vois tykätä kierrellä täällä, koska lähes kaikki talot on vanhoja puutaloja, jotka on paljon suuremmalla mielikuvituksella rakennettu ku suomalaiset uudet rivitaloslummit. Mutta nää vanhat rakennukset, on jokainen ihan romahtamispisteessä, maali halkeilee, ikkunoita on rikki ja piha rehottaa. Täältä sais varmaan halvan asunnon, mutta paljon suuremmat kustannukset tulis sen röskän kunnostamisesta asumiskelpoiseks. Eilen ku oltiin kävelemässä pienen matkan päästä keskustasta, maisema muuttu aavemaiseks. Taivas oli ihan pilvessä, talot näytti kaikki kummitusröttelöiltä, ihmisiä ei näkyny missään ja yläpuolella sähköjohdot roikku valtoimenaan.
Tossa on muuten ihan vieressä vallan valloittava merenranta: rantaviivaa silmänkantamattomiin, hiekka todella pehmeetä ja jätskikioskeja jäniksenloikan välein. -Ei siitä vaan mitään iloa ole ollut, kun aurinko on muuttuna täysin ujoks, mutta sade sentään muistaa meitä useinkin. Kertokkaa nyt joku että siellä suomessa on porottanu aurinko taukoamatta ja että te ootte vaan maannu rannalla, koska on ollu liian kuuma mihinkää muuhun!
Kaikenkaikkiaan tää "paratiisiloma" ei oo ollu ihan mun mieleen. Tää kaupunki täällä ei todellakaan vastaa mitään etelänunelmaa, sää on huono, hieronnan jälkeen on lihakset kipeinä ja kylpylälillumisen jälkeen silmiin sattuu. Kaiken lisäks mä joudun nukkuu marikan vieressä, koska joku ääliö on kahlinnu meijän sängyt kiinni toisiinsa nippusiteillä!! Ku tuun kotiin en panis pahakseni vähän mielekkäämpää seuraa (winkwink!!).

Ens yön joudun vielä virumaan täällä, mutta sunnuntaina on nokka kohti kotia. Oletan että olette kaikki porukalla toivottamassa mut tervetulleeks kotiin satamassa joskus iltapäivä neljän aikoihin (voin antaa myöhemmin tarkempaa informaatiota ;>).
Terveiset siis teille kaikille, joita rakastan (tiedätte kyllä jos kuulutte siihen kastiin.), ja ihan erityiset terveiset Kirsille, joka on joutunu jo lähes kolme viikkoa virumaan maltalla ilman mua ja Antille, jota ei oo näkyny koko kesänä (pitäähän sitä lomaa välillä pitää jopa munki seurasta!).

Jeejee, iloisella perhelomalla Viron Pärnussa. Lähdettiin aamulla ennen kaheksaa ja perillä oltiin vast puol neljän jälkeen. Samassa ajassa ois päässy vaik Kreikkaan. Dösässä oli joku saatanan puliveivari, joka kaulotti ja hoilotti puolet matkasta. Oon nyt hyvin pettyny itteeni ku en huutanu sille "turpa kii" vaikka niin kovasti mieli teki.
Hotelli on ulkootäpäin aika kämäsen näkönen, mut sisältö oli ihan jees yllätys. Sain sentäs yhteisen huoneen marikan kaa, ettei tartten niitten yhtien idioottien (joita vanhemmiksikin kutsutaan) kaa olla samas huonees koko aikaa. Meijän huone on ihana, kesäisen vaaleanvihreen sävynen <3 JA meillä on oma parveke! Tänään vielä päästään tohon kylpylään, joka tossa alakerrassa odottaa ja huomenna siihen kauan ja hartaasti odotettuun hierontaan, jota mun selkäni niin kovasti kaipaa.
Niin muuten, kun lähettiin, suomessa oli yli 20 astetta lämmintä, aurinko paisto ja ihana päivä tulossa. Täällä, on kylmä, taivas ihan pilvessä ja tulee! Grrreit.

P.S On nyt jo ikävä teitä kaikkii <3

...MUN HOUSUT HAJOS! Mun rakkaimmissa, ihanimmissa maastokuosisimmissa housuissa on reikä perseessä! Ei. KAKSI reikää! Mitä mä teeeeeeeeeeeeeen?

Haluan pelastaa maailman. Tahdon lopettaa ilmastonmuutoksen, tasata väestönkasvun ja pelastaa sademetsät. Haluan palauttaa maailman siihen tilaan, joka se oli ennen ihmisen haittavaikutuksia. Olen valmis tekemään tämän eteen mitä vain, kärsimään esteistä ja jatkaa edelleen pää pystyssä tavoitteeni saavuttamiseksi, yrittää väsymättä.
Mutta koskaan en maailmaa pelasta, en tee töitä sen eteen, en edes yritä. Sillä haluan pelastaa maailman vain tänään. En halunnut sitä eilen, en halua huomenna. Vain Tänään.

Olen suurkaupungin syrjäkadun kasvatti. En muista kauan olen täällä ollut, mutta näistä roskaisista kujista on tullut kotini. Seison pienellä aukiolla. Minua ympäröi taivasta hipovat kerrostalot, suojamuurit. Nojaan kylmään betoniseinään. Se tukee minua viimeiseen asti, antaa voimaa ja itsevarmuutta. Mutta samalla se pyytää jäämään. Elämäni ei ole enää täällä. En jää. Katson edessäni olevaa rautaista porttia. Tuijotan kuin katseellani tappelisin sen tahtoa vastaan. Tahtoa, joka sanoo "et kulje tästä, et pääse pois". Vedään syvää henkeä, irtaudun voimaa tuovasta betoniseinästäni. Olen omillani. Varmoin askelein kävelen kohti porttia. Jokainen askel vie minua lähemmäs kohti oikeaa elämää. Kohti ankaraa todellisuutta.

Ruusunpunainen mekko sopii täydellisesti maalattuihin huuliisi. Huuliin, jotka kerrankin ovat riehakkaan ilon sijasta osa levollisia kasvoja. Aamuauringon väriset hiuksesi on kammattu sileiksi ja kauniina aaltoina ne lepäävät siroilla olkapäilläsi. Käsissäsi on jääkiteitä muistuttavin hilein koristeltu valkoinen ruusu. Voi miten kaunis oletkaan! Kaikki olisi täydellistä jos avaisit suuret safiirinvihreät silmäsi, jotka nyt on suljettu peittämään katseesi, ja jos tuhkanvaaleille poskillesi palaisi se hento punastus. Rintaani ahdistaa enemmän kuin koskaan, kun arkun kansi painetaan kiinni ja miehet laskevat sinut viimeiseen lepoon.

Voi tätä onnen päivää, löysin ehjät, punaset Villasukat mun laatikosta!! Nyt ei enää tartte kulkea niissä harmaissa joissa on kantapään kokonen reikä! <3