IRC-Galleria

Kirjoita nimesi niin että jokaiselle riville tulee yksi kirjain eli siis allekkain. Haasta saman verran ihmisiä kuin nimessäsi on kirjaimia. Jokainen haastettu valitsee yhden kirjaimen ja kirjoittaa kirjaimelle kolme sinua kuvaavaa adjektiivia. (Esim. R=rohkea, reipas, rauhallinen.) Jokainen siis valitsee vain yhden kirjaimen ja viimeinen haastettu joutuu ottamaan viimeisen jäljelle jääneen kirjaimen. Haastettu myös laittaa tämän omaan päiväkirjaansa ja saa tietää mitä hänestä ollaan mieltä ;)

S
I
M
O
N

Haastan:

Viisi ensimmäistä joita kiinnostaa!

Olen varmaan planeetan pahin hiton sähläri. Tänään kun pääsin kotiin (piti päästä vasta kolmelta, mutta asiakaspalvelunpsykologian opettaja ei ollut paikalla, saatana. Kiva oli kuulla vasta kun linkka oli mennyt) niin koska avaimia ei ollut mukana niin menin parvekkeen kautta. Pyyhin roskia kenkieni pohjasta potkimalla ja sutimalla niitä parvekkeen pintaa vasten. Sieltä lensi maahan sellainen iso klöntti jotain ruskeaa moskaa. "Mitä vitun paskaa..?" No sitäpä sitä, paskan päällehän olin näköjään tallannut kotimatkan aikana. Taisi olla tuoretta, lemu oli suorastaan kurkkua kutittavaa, sanan negatiivisessa merkityksessä.

Parvekkeelle jäi helvetinmoiset paskaviirut. Riisuin kengät pois jalasta ja siirryin sisälle. Menin samantien ulkokäytävälle puhdistamaan kenkiä harjamattoa vasten. Siellä nököttää nyt iso paskaklöntti. Mahtaa ihmiset ihmetellä, että kenen kengästä tuli tuollainen lehtiläjä. Siirryin sisälle vielä jynssäämään kengät puhtaiksi, koska paskaa oli vielä ja haju ei antanut minun jättää niitä sinne. Nappasin leipäpussin sulkemiseen tarkoitetun kovan ja terävän muovinpätkän ja jynssäsin kaikki kengän pohjan kolot puhtaiksi siitä skeidasta. Yrjö meinasi lentää enemmän kuin pariin kertaan. Huuhtelin pohjat vielä veden alla ja laitoin parvekkeen oven pieleen pohja ylöspäin tuulettumaan, että haju katoaa tuuleen. Vitun tyhmästi tehty.

Hetken kuluttua koko olohuone lemusi paskasta. Yhteenvetona oli että tuuli puhalsi sisälle, ja paskanokareita taisi vieläkin jäädä sinne kengän pohjaan, helvetti vie. Paskapuuska täytti siis olkkarin. Vein kengät äkkiä eteiseen ja jätin oven hetkeksi auki. Onneksi edes se auttoi, tuuli sittenkin vei lemun pois huoneesta. Ihan hyvä juttu, en nimittäin halunnut selittää muorille, miksi olkkarissa haisee paska ja että se tuli vielä minun kengistäni. Nyt kriisi on ohi, ja keitin itselleni teetä. Juon sen nyt. Shazam.

Näin ihan helvetin omituista unta. Olin teatterilla, ja siellä palloiltiin tavalliseen tapaan. Sitten lähdin ulos teatterista kaverini Laurin kanssa, ja yhtäkkiä olimmekin molemmat gangstereita. Tai ainakin jonkin sortin jenginjohtajia, sillä meidän takana kulki meidän jengiin kuuluvia rastafareja, joista 4 oli sellaisessa romuisessa kuplavolkkarissa. Paikalle saapuu lisää rastafareja, nähtävästi kilpailevasta liigasta, ja sanovat meille selvällä Jamaikan aksentilla:" You have 'em bad business 'ere, bwoys! Mi' eon King Courtney wants his bling-bling back now." Tajusin, että olimme siis pystyssä jollekin rastajengin johtajalle rahaa, ja jotenkin kummassa unessa tiesin, että olimme tehneet diilin King Courtneyn selän takana, joten olimme siis liemessä. Vihollisrastat tulevat paikalle ison rekan kanssa, jossa on helvetin pitkä ja paksu putki, jonka he tunkivat MEIDÄN rastafari-miehistön kuplavolkkariin. Jostain syystä putkesta valui vitusti paskaa ja auto täyttyi siitä.

Sitten kuuluu helvetin pelottavaa naurua ja he alkavat tykittää siitä putkesta paskaa minun ja Laurin niskaan. Juoksemme aluksi samaan suuntaan pakoon, mutta saimme silti paskaa niskaamme, kun rastat vetivät rekalla ohi. Pysähdyimme ja kiljuimme vittu-sanaa ja käsiä levitellen tutkailimme silmillämme paskaisia vaatteita. Samassa huomaan, että ne jätkät tulevat takaisin! Pakenemme eri suuntiin, minä piiloudun jonnekin puskan taakse ja hiivin sieltä jonkun autotallin reunustalle piiloon. Rekasta kuuluu huutoa:"Tuu esiin! Paskanen homoneekeri jää pihalla varmasti kiinni!" Sitten miehet kurvaavat samalle pihalle, missä olin väijyksissä. Juuri ja juuri hiivin vielä taaemmas reunasta, joten he eivät nähneet minua. He tulivat takaisin, tällä kertaa nousivat rekasta ja heillä oli machetet (viidakkoveitset) kädessä ja lähtivät hitaasti kävelemään minua kohti, kun kykin puskan takana piilossa. He saapuivat lähemmäs. Sydämmeni tykytti pelosta. Joku jätkistä oli saanut Laurin kiinni ja heilutteli hänen veristä ja paskaista päätään siluettina valosta. Juuri kun rastamies oli vajaan 3 metrin päästä minusta, heräsin. Meni niin pelottavaksi että heräsin painajaisesta. Unta en sen jälkeen saanut ollenkaan, suljin vain silmäni ja näin vain palloja ja neliöitä.

Huhhuh, nyt kansantalouden tunnille. Simppa kiittää ja kuittaa.

Vitun enkun opettaja, kohta ei huvita opiskella koko kieltä kun koko ajan onnistun poimimaan jotain valittamisen aiheita. Viime tunnin saldoa: Tehtävänä oli siis yrittää selvittää, että mikä suomenkielinen vastike käy mihinkin englanniksi kirjoitettuun yrityskuvaelmaan. Vastasin oikein kysyttyyn kohtaan. Tämän jälkeen opettaja tenttasi muita oppilaita, joten sain ihan rauhassa kadota omaan päänsisäiseen maailmaani, koska minulta tuskin enää tähän tehtävään liittyen mitään kysytään. Niin siis ajattelin.

Opettaja: Ok, mikähän sopii siis tähän kuvaukseen?
Oppilas: Avoin yhtiö.
Opettaja: Just! Oikein. Ja sitten voisitko suomentaa? Eikun hetkonen, tämähän on Simonin nakki!

Tässä kohtaa hätkähdin hereille ja palasin takaisin arkipäivään ryminällä. Siis puhuuko tuo kanttura MUN nakista!? Nähtävästi opettaja tarkoitti asian siten, että kyseinen suomennettava lause on minulle nk. "piece-of-cake", niin kuin Suomessa sanotaan "helppo nakki". Mutta saatana, hyvin epäilyttävästi sanottu. Ja meni perkeleen fantasiat sekaisin kun tuo harakka raakui jotakin nakistani. Alkuhämmennyksen jälkeen suomensin lauseen.

Nonnih, ei tässä muuta. Palaillaan asiaan (luultavasti seuraavalla enkun tunnilla).

Jälleen kerran varsin epämiellyttävä ja häiritsevä enkun tunti. Opettaja pyysi meitä sanomaan joitain lauseita kirjasta. Joka kerran kun vastasimme oikein niin opettaja ulisi omituisesti. Esim:

Opettaja: Ok, suomennapa tuo kolmoskohta.
Oppilas: Öö, "The business concept worked well"
Opettaja: Ooh..
Oppilas: - - -
Opettaja: Ja seuraavaksi suomentakaapa tuo neloskohta.
Oppilas: "The company was established in.."
Opettaja: Kyllä..
Oppilas: "In.."
Opettaja: Ihania lauseita!
Oppilas: "In the late 80's!"
Opettaja: Oh YES, vallan mainiota!

Ja pahin:

Opettaja: Kerropa kolme englanninkielistä vastiketta sanalle esitellä.
Oppilas: Öh, introduce, demonstrate ja show..?
Opettaja: *helvetin kovaan ääneen* MMMMMMMMMMMMMMM!!!!!!!!

Meidän englanninkielen opettaja taisi saada orgasmeja samaan aikaan, kun kerroimme näitä vastauksia. SIllä tyypillä oli parissa kohtaa kielikin ulkona. Tämä koulu, jotakin hyvin väärää tässä koulussa on..

Ei hitto, nyt tuli niin paha fiilis että menen pesemään naamani kylmällä vedellä. Kuulemiin.

Vaikea uskoa, että siitä on mennyt jo päälle viikko, teatteriristeilystä meinaan. Aika mennyt todella nopeasti, minun päässäni siis. Mutta, mukava reissu oli ja hiton kivaa oli. Oli kaljaa, kavereita, tupakkia, tissejä, ruokaa, salmiakkia ja kaikkea muuta mukavaa. Käynpä tässä läpi kaikki ikimuistoiset momentit risteilyltä.

Caro (vai Karo, kirjoitusasu jäi mysteeriksi) oli aika jännä tyyppi, ihan kännissä ja sen takia vallan mainiota juttuseuraa. Siinä oltiin, mie, Lauri, Sami, Caron kamut + Empun & Pikku-Samin posse, vedettiin Laurin ja Samin kanssa sikaria meidän murskavoiton puolesta ja pohdimme syvällisyyksiä, kuten sitä kuinka monen kanssa Caro on ollut sängyssä. Ja että Sami on melkein kuin Jammu. Paitsi että Sami ei polta kersoja. Olisiko ollut tätä ennen kun olimme diskossa, sielläkin juhlimassa finaaliin pääsyä. Symbolista: Siellä soi Lordin "Hard Rock Hallelujah". Örisimme Samin kanssa sanoja, kurkku meni käheäksi moisesta rääkkäyksestä. Ja tanssin Michael Jacksonin "Thrilleriä". WOU! Pyysin Lauria mukaan mutta ukko valitteli ettei jaksa. Vitun lusmu, ainahan yhden tanssin jaksaa vetäistä.

Kyrpi se, että hotellihuoneessa ei ollut telkkaria. Ja se että ikkunaa ei ollut, joten ahdisti hitosti nukkua sellaisessa pienessä tilassa, etenkin kun Ville kuorsasi alapedissä ihan saatanan lujaa, persekin tärisi sellaisessa kuorsauksessa. Yhdessä vaiheessa ehdin säikähtää että Ville veti oksut sängylleen, kun kuului ensin sellainen puklaus ja sen jälkeen Tiitinen sanoi:"Eeeeeiiiiiiiiii" Myöhemmin selvisi että ukko näki painajaista. En edes uskalla ajatella, mikä voisi olla sellaisen tyypin kuin Villen pahin painajainen. Hrr.

Vedimme hyvin sen improskaban. Onneksi aiheena oli Italia, niin pääsimme vetämään Pedrot lavalla (PEEEDROO!!). Noh, tuo finaalikisa meni sitten toisella tavalla. Mutta hei, pääasia että finaaliin päästiin. Ja että annettiin Lappeenrannalle turpaan. Go Irti!

Bussimatkat olivat varsin... mielenkiintoisia. Ainakin parille prätkäkundille. Ja siinä matkan aikana ehti tutustua paremmin koko teatterin mukeloihin, Empusta löytyi PALJON uusia piirteitä, en ole koskaan kuullut kenenkään imitoivan Kippari-Kallea niin hyvin. Harmi vain että linkassa ei ollut vessaa, niin piti pidätellä kauankin että pääsi oksulle/kuselle/paskalle. Pisteet linkkakuskille kun jaksoi kestää meitä <3

Kaiken kaikkiaan oli ihan mahtava reissu, ja oli suorastaan kunnia jakaa se lava sellaisten ammattilaisten kanssa. Kippis! Mutta hei, nyt kyllä pitää käydä syömässä. Ja tsilleen. Shalom!

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

On se vaan kumma, että melkein joka päivä löydän valittamisen aihetta meidän koulusta. Vaikka tähän aiheeseen viitaten olen jo yhden kirjoituksen väsännytkin, niin minun on melkein pakko jakaa tämä tarina kaikkien kanssa.

Oli (poikkeuksellisesti) viimeinen tunti, muuten olisimme päässeet kolmelta, mutta kaksi vikaa tuntia menivät kun molemmat opettajat ovat koulutuksessa. Olin siis englannin tunnilla, ja minun todellakin piti lähteä 15 minuuttia aikaisemmin, jotta olisin kerinnyt linkkaan. Opettaja saapui luokkaan.

Minä: Hei opettaja!
Opettaja: Nih?
Minä: Voinko päästä tänää 15 minuuttii aikasempaa?
Opettaja: Miksi?
Minä: Pitäis linkkaan keritä.
Opettaja: Miksi?
Minä: No kun menen kotiin sillä linkalla.
Opettaja: Miksi?
Minä: No kato kun jotkut ihmiset tahtoo kotiin koulun jälkeen.
Opettaja: Ei ole riittävä syy.
Minä: No ensinnäkin, mun pitää keretä linkkaan. Toiseks, se lähtee nyt 13.15, ja kolmanneks, tää on vika tunti.
Opettaja: Vai niin. No tästä pitääkin tehdä äänestys!
Minä:*ajatuksissani*Mitä vittua..?
Opettaja: Eli, käsi ylös kaikki, jotka ovat sitä vastaan, että Saimon lähtee aikaisemmin kuin te muut?
Koko luokka:*ajatuksissaan, ainakin luulisin niin*Mitä vittua..?
Opettaja: No niin, rohkeasti vain, ketkä ovat vastaan?

Kukaan ei nosta kättään.

Opettaja: Selvä. Entäs ketkä kannattavat että Saimon pääsee aikaisemmin, että ehtii kipittää linja-autoonsa?

Pari tyyppiä HYVIN VAROVASTI nostavat kätensä.

Opettaja: Nonnih, enemmistö on puhunut, pääsit pälkähästä. Voit siis mennä aikaisemmin.
Minä: Öö.. Tota, ihan kiva juttu..
Opettaja: Tasapuolisuuden vuoksi muutkin siis pääsevät hieman aikaisemmin menemään.
Minä: *hiljaa* Mitä vittua tuo kanttura on poltellut?
Opettaja: Saat sitten olla hyvin aktiivinen tunnilla, että tuntinäyttösi paranee.

Peitin kasvoni silkasta myötähäpeästä jo koko "äänestyksen" alkupuolella. Helvetti, mikä näitä tyyppejä vaivaa, kun joka välissä pitää olla niin hiton hauska? Ihan kuin tuossa ei olisi ollut tarpeeksi, niin eräs toinen opettaja saapui paikalle kesken opetuksen (oli unohtanut avaimensa luokkaan ja tuli hakemaan niitä takaisin). Tietenkin se enkunopettajan kuvatus tenttaa tätä toista opettajaakin, hänen piti vastata englanniksi opettajan kysymyksiin.

Ei, en ole asennevammainen. No ok, ehkä vähän.. No hitto, miettikää, kummassa on enemmän asennevammaa: Oppilaassa, joka tahtoo tunnilta 15 minuuttia aikaisemmin eikä mielellään halua olla mukana opettajan hölmöissä jutuissa mukana (jotka eivät perkele edes tuntiopetukseen liity) vai opettaja, joka luulee olevansa joku vitun sfinksi, jolle pitää vastata oikein sen esittämiin typeriin kysymyksiin, ennenkuin pääsee ohittamaan koko ihmisraadon?

No oli päivässä ihan hyvääkin, hiton hyvää ruokaa oli, hernekeittoa (<3) ja lettuja, erikseen, of course.

No niin, eiköhän siinä ollut tarpeeksi mussutusta tälle päivälle. Simppa lähtee nyt syömään ja tekemään läksyjä, eiköhän tarinantynkää synny jossain vaiheessa taas uudestaan. Orom!

Meillä on yksi saatanan tyhmä kanttura ATK-opettajana. Kysyin häneltä, että onko tuo eräs lukusarja kirjoitettu oikein, kun se kerran piti kopioida taululta ja teksti oli tietenkin sellaista hiiren paskan kokoluokkaa. Kyllähän se tuli sitten neuvomaan:

Opettaja: Noniin, katotaan ny sitten *tarkkailee ja hymisee itsekseen*
Minä: Nii et onko nuo sitten oikein, ku ei meinaa millään tonne taululle nähä?
Opettaja(kumma kyllä möreän vihaisella mutta kuiskaavalla äänellä:Hankkisit silmälasit, tai istuisisit eteen, sen verran voisit nuorimies ajatella!
Minä: No mitkäs vitun linssit mulla sitten on naamassa?
Opettaja: Aijjaa...

Kuulkaamme toisistamme taas joskus, Simppa palaa kirjanpidon mielenkiintoiseen maailmaan.

Tyttöystäväni haukkui minua runoilijaksi. Vöy. Paskanjauhannassa olen aina ollut kruunaamaton kuningas, joten taitaa tuo poeetikonkin titteli sopia minulle vallan mainiosti. Kas tässä pari kirjoittamaani päätöntä tekstiä keskiviikon jutustelusta messengerin puolelta. Sinä luet.

"Näin tänään banaaninkuoren, se ei hengittänyt enää. Isäntänä ollut pehmeä mutta hyvin ylpeä banaani oli jättänyt hänet lojumaan kuin mummo rintsikkansa vanhainkodissa. Hänen sielunsa silmin, jos hän kykenisi sanomaan ajatuksensa, hän sanoisi meille: "Älä astu päälleni tai lennät persiillesi!" Hän tietää yksinäisyyden, hän tietää millaista on olla pelkkä kuori."

Ok, tuo ei ollut vielä mitenkään runollista/syvällistä/taiteellista/mitään, mutta viimeistään tässä kohtaa katosin aavikkoon etsimään itseäni ja jälleen kerran vihreän sieluni kautta puhumaan muka-syvällisiä.

"Lauseeni ovat arpien peitossa, kukaan ei tahdo katsoa mutta kuitenkin salaa kurkkivat ja hiljaa kuiskivat itsekseen omiaan, kuinka ruma lause onkaan. On olemassa vain henkilökohtaisia maailmanloppuja, sanoille ei ole olemassa ryppyvoidetta."

Ja jos tuo ei ollut tarpeeksi irrationaalista, niin tässä kohtaa menin way too deepiksi.

"Nuori mies on aina tavoitellut parempaa tapaa tehdä asioita, aina halunnut päästä eteenpäin, ilman että on täytynyt mennä ajassa taaksepäin. Se on mahdotonta, muunkin kuin aika-avaruusvääristymän takia. Ehkäpä aika ei olekaan vääristynyt, vaan nuori mies on vääristynyt, ja kun menneisyydestään ymmärtää hämmentäviä piirteitä, katoaa kosmokseen ja muuttuu osaksi aika-avaruutta."

Niin totta tosiaan, näillä jutuilla en todellakaan yritä sanoa yhtään mitään, minulla ei ole mitään opetettavaa muille ihmisille. Nämä lauseet vain syntyivät itsestään, ilman sen suurempia mietiskelyjä. Ajatelkaas muuten... Mielestäni on kaksi parasta tilaa kirjoittaa juttuja/sanoituksia etc.: Silloin, kun on masentunut (huom, paras runollisuus kirjoitettu syvässä masennuksessa) ja silloin, kun sanat tulevat ihan lennosta. Liika miettiminen ja viimeistely kadottaa sanoman ja sanoituksen spontaanisuuden. On helpompaa samaistua improvisoituun tekstiin kuin kaksi tuntia mietittyyn stooriin.

Hetkonen.. Joo taas menee deepiksi, eiköhän panna nuotit nippuun tältä erää. Simppa kiittää ja kuittaa.