Ihmisistä moni on säälittäviä.
Pelko on kaunista.
Pelko on viisasta.
Mietitään kuinka paljon aikaa on 15 vuotta. Mutta tietenkin 18 vuotta on aina enemmän kuin aiempi summa, mutta kolmessa vuodessa muuttuu paljon asioita. 15 vuotta sitten asiat olivat aivan erilailla kuin ne olivat 18 vuotta sitten, vaikka se ei kaikkien mielestä olekaan kauhean pitkä aika.
"Pitkä aika on elinikä." mutta muistetaan kuitenkin, että on vain yksi elinikä, siihen kuuluu kaikki mitä siihen itse lisäämme.
Elinikä ei ole kovinkaan pitkä aika, vaikka nuorena 70 vuotta tuntuu älyttömän pitkältä ajalta, mutta kun ensimmäiset 20 vuotta on takana, alkaa miettimään, ettei aikaa olisikaan kuin 50 vuotta jäljellä.
Siis puhuttaessa noin keskimääräisestä eliniästä kuitenkin.
Ihminen on heikko eläin. Luulee itsestään paljon, vaan on sitäkin vähemmän. Ihminen ei toisinsanoen ole MITÄÄN!!
Ihmisellä on kyky pettää toista lajitoveriaan tavalla, mitä mikään muu eläinlaji ei tee. Ihminen puukottaa selkään huvikseen, normaalisti eläin ei tapa huvikseen vaan ravinnokseen sen minkä tarvitsee, loput hoitaa pienemmät eläimet. Kaikki menee, ei liikaa.
Ihminen on varmaankin ainoa eläin, joka tappaa huvikseen, tuhoaa ympäristönsä ja itsensä. Ja AIVAN tietoisesti! Kun ihminen tappaa toisen ihmisen, hän ei syö sitä, jättää sen vain mätänemään. Jälleen, tuhoamaan ympäristöään.
Elämässä on paljon hetkiä, joihin pitäisi tarttua kiinni kunnolla, mutta niitä hetkiä ei ymmärrä ennenkuin on liian myöhäistä. Oli kyseessä sitten raha, työ, rakkaus, ystävät tai mikä tahansa, hyvin usein sitä tilannetta katsoo vain, miettien että pitäisikö siitä ottaa kiinni, mutta pelko ja epävarmuus uudesta ja epävarmasta askeleesta saa luopumaan siitä.
Useimmiten sitä haluaa palata takaisin menneeseen, astua samat askeleet uusiksi, mutta ehkä sitä on silti parempi vain tukea uusin keinoin uudet askeleet eikä kävellä jo vanhaa uraa pitkin.
Se ura on jossain vaiheessa kuitenkin liian syvä että siitä pois enää pääsisi.
Uuden uran astuminen on aina vaikeaa...
Minulla on joskus tunne, että minua tarkkaillaan.
Enkä siltikään anna siihen mitään syytä.
Minä olen vaivaton ihminen, niin kauan kun saan pitää omat harrastukseni ja oman elämäni. ILMAN että kukaan yrittää sitä sabotoida.
Annan ihmisille itsestäni hyvinkin paljon väärän kuvan kuin mitä oikeasti olen. Todellisen minäni näytän hyvin harvoille, päivittäin harvemmille. Päivittäin vähemmän.
Tiedän, että minua tarkkaillaan.
Ihmiset eivät pidä lupauksiaan, ihminen pettää liikaa. Ihminen ei ole luottamuksen arvoinen.
Sitä on mieluummin yksin, kuin kusipäiden ympäröimänä.
Minä aion rakentaa oman elämäni itse istuttamilleni paaluille joita en anna kenenkään kaataa enää. Eläkää paskaa elämäänne, olkaa mukamas onnellisia. Valehdelkaa toisillenne. Pitäkää itseänne valheessa. AITO onni ei ole pakon omaista, AITO onni on tahdon mukaista ja todellista.
Vaan kuinka moni oikeasti erottaa eron todellisuuden ja kuvitelman toisitaan?
Erottaako kukaan?
Kaikki luulee niin olevansa, mennään kaikki itseemme ja katsotaan sinne peiliin?
Itse ainakin aion katsoa peiliin. Menkää itseenne.
Pelko on kaunista. Pelko on viisasta.
Ihminen on viisas niin kauan kuin osaa pelätä.
Pelottomuutta ei ole olemassakaan.
Kun pelkäämisen lopettaa, iskee pelko kasvoihin.
~Darkie