IRC-Galleria

Se maailman inhottavin tunne..
Tuntuu kun itse ei riittäisi mihinkään.
Sitä alkaa katsoa toista ihan uusin silmin.
Mietin voisinko olla onnellisempi ilman näitä tunteita,
ilman mitään tunteita.
Olisiko parempi olla yksin?
Niin pienen asian takia...
Niin suuren tunteen takia..
Olisi parempi kai puhua asiat halki, mutta sanat juuttuvat kurkkuun.
"Mitään ei ole tapahtunut", ajatukseni lohduttavat, "kaikki on vielä ihan hyvin."
Jotain on silti tapahtunut, sillä mieleni on sekaisin ja olen surullinen.
En minä häntä tahallaan syytä..
En vaan saa mitään muita selityksiä aikaan lähes käsittämättömille asioille.
"Miksei hän vie minua mihinkään?
Miksemme koskaan tee mitään?
Miksi hän kehuu muita, muttei minua?
Miksei hän arvosta unelmiani?"
Katkeruus seuraa mustasukkaisuuden perässä, aina.
Katkeruuden jälkeen tulee viha ja lopulta kostonhimo.
Olen katkera, piikikäs kuin kaktus..

"Alan jo uskomaan, ettet halua pitää hauskaa kanssani..
Alan jopa epäillä, että tässä maailmassa mitään hauskaa ylipäätään on."