IRC-Galleria

Mietityttää joskus, miksi kaiken pitää olla niin helvetin monimutkaista.
Ulkopuolinen osaa aina sanoa, miten pitäisi toimia ja kuitenkaan tämä ulkopuolinenkaan ei ohjeitaan noudata.

Ja miksi me vain odotamme tiettyä aikaa (lomia, syntymäpäiviä, joulua tms.), miksemme voi edes yrittää tehdä arjesta mukavaa?
Miksen minä enää arvosta asioita, jotka ovat elämäni peruskivinä?

Miksi pitää aina epäillä pahinta? Miksi itse ei näe sitä kantaa, jonka 'viisas'
ulkopuolinen antaa?
Miksen osaa totella muiden ohjeita?

Itse olen heikko. Olen myös riippuvainen, itsepäinen ja aina "oikeassa".
Ovatko nuo syynä kaikkiin omiin järjettömyyksiini?
Vai kenties.. Olisiko se vain ja ainoastaan mielipuolista rakkautta?

Onko minulla enää omia ajatuksia?
Tunnenko enää mitään muuta kuin ajoittaista vihaa, surua, mustasukkaisuutta ja halua olla
korvaamaton?

Onko turhaa odottaa parempaa tulevaa tällä elämäntyylillä?
Voisiko joku pitää tilannettani unelmana?
Mitä ovat unelmat? Kuuluuko niiden satuttaa?

Mikä on totuus??

Ja ennen kaikkea:
Olenko sokea, vaiko vainoharhainen...?