Muistan kirkkaasti mitä tasan vuosi sitten ajattelin....
Olin Sadun mökillä nuuhkimassa Joonaksen paitaa ja mietin kuinka aika sais mennä nopeemmin..
Ei se kyllä silloin mennyt kun oli kauhea ikävä.
Kerrankin voin rehellisesti sanoa olevani kylläinen.
Minulla on vieressä maailman ihanin mies ja maailman suloisin koira, joita minä en hylkäisi koskaan. Eivätkä hekään hylkäisi minua.
Taidan tallustaa tästä halimaan rakastani ja kertomaan kuinka tärkeä hän on.. <3