IRC-Galleria

Olisin saanut tänään nukkua, mutta minä fiksuna tyttönä herään aamulla varhain enkä sit enää nukkunut millään..
Eilen oli ihanaa..:)Rakastan rakastani..<3

Heräsin aamulla ennen seitsemää väsyneenä.Havahduin kuitenkin nopeasti, sillä tajusin olevani väärässä sängyssä, väärässä seurassa.Heräsin siis liian aikaisin, omasta sängystä ja yksin.
Selvittyäni tästä järkytyksestä alkoi päässä soimaan Red nexin Wish You Were Here ja kyynelten ryöppyävä putous oli valmis.
Aamuni ei siis ole mennyt aivan putkeen, mutta jos positiivisia puolia täytyy etsiä, niin voin vain todeta ettei päivä enää ainakaan huonommaksi mene.

On tullut hieman pohdittua luottamukseen liittyviä asioita.Lähinnä olen miettinyt parisuhteessa olevien ihmisten välistä luottamusta liittyen pettämiseen ja pettämättä olemiseen.
Joku on joskus väittänyt, että jokainen pettää joskus.Jos jokainen todellakin pettää joskus, niin eikö sitten kannata etsiä kumppaniksi ihminen, joka on jo pettänyt ja itsekkin mennä pettämään niin pian kun mahdollista?Entä sitten väite, jonka mukaan kerran pettänyt pettää aina?
Onko todellakin niin, että ihmiset ovat luonnostaan petollisia eläimiä, joille tärkeintä olikin vain lajikumppanin selätys ja uusien valloitusten keräily?
Itse kuulun ihmisiin, jotka eivät hyväksy pettämistä.Se ei vain mahdu mun päähän.
Mitä sitten, kun eletään parisuhteessa onnellisesti ja molemmat ovat samaa typpiä kuin minä, mutta kumpikin osapuoli on ottanut enemmän kuin kerran turpaansa asian tiimoilta?Onko se jatkuvaa kyräilyä puolin ja toisin?
Jos sitten käykin niin, että toinen pettää, niin onko se sitten maailman loppu ja elämän kuolema?Erotaan riitaisasti ja molemmat vetäytyvät nuolemaan haavojaan ja kiroamaan, miksi edes tutustui ex-kumppaniinsa..Vai voisiko se sittenkin olla niin, että jatkuva epäily satuttaisikin enemmän?
Suhteessa jossa ihmiset vainoharhaisesti epäilevät toisiaan tai vain toinen toista on taatusti kitkaa ja katkeria tunteita.Ajaako kumppanin epäilyt loppujen lopuksi toisen pettämään vain siksi, että saisi mielelleen rauhan ja pystyisi ottamaan syytökset ja epäilyt kerranki oikeasti vastaan?

Ja niin he päättivät sen kestävän ikuisesti..<3

Jes!Enää ei oo kuumetta:DEn siltikää ole viellä ihan iskussa, mutta mieheni voisin kyllä tänään tavata ja tartuttaa häneen tämän, ah niin ihanan, räkätaudin, ni sit voidaa niiskuttaa yhdessä:)
Ei sentään.Toivon, että mä en tartuta ketään tähän tautiin.On meinaan ollu sen verra heikko happi viimeiset 3 päivää, että tätä ei toivo kellekkää.Yksi kaamea puoli tässä kyllä on...Sisko on samassa taudissa ja sillä oli 2 kuumeetonta päivää ja sitte tauti iski taas ja se kuulemma oikei kuuluu tähän tautiin.AUCH!
Noh, mä nyt koitan urheena soturina taistella kukkien ja koiranpentujen kanssa (sisäpiiri tietää, mitä tarkoitan) tätä flunssaa vastaan ja nujertaa sen lopullisesti The Beatlesin voimin;D

Toivottavasti kaikilla on ollu kiva viikonloppu ja EKOlaiset on pitänyt kivaa munkin puolesta.On ikävä teitä ja olisin tahtonut tulla paikalle, mutta nyt kävi näin.Toivottavasti kuitenki nähtäillään viellä tän vuoden puolella:)<3

Kuume on aika huimissa lukemissa...Välillä yskin keuhkoni pihalle ja sen jälkeen haukon ilmaa tukehduksen partaalla.Ihan ku keuhkoissa olisi hiekkaa ja rintakehän päällä seisoisi vaalenpunainen elefantti (ja kaikkihan sen tietää, että ne on 2x isompia kun normit norsut!).Välillä on sellainen olo, että ystäväni Mursu takoisi minua lekalla lonkkiin (Kiitti, niin mäkin sua<3) ja muutenkin on sellanen fiilis, että joku yrittää rikkoa mua aivan täyttä.
Nyt olisin maailman onnellisin jos pääsisin oman rakkaan mieheni syliin, mutta tätä tautia en hänelle halua.

Tään on PERSEESTÄ!Mä en tykkää tästä olotilasta, joka pahasti enteilee flunssaa.
Mä tahdon EKOon moikkaa kavereita enkä maata sängyn pohjalla kipeenä.Sitäpaitsi mä tahon nähä mun miehen.PISTE.
Mä en tykkää tästä ollenkaan ja tappelen koko ajan tätä fiilistä vastaan, sillä mähän EN tule kipeeksi, en ainakaan nyt.Maanantaina on iha sama, et mikä on kunto, mut ei nyt kiitos, ei näin!!
Muutenki ajatus tukkoisuudesta ja kuumeesta ällöttää, mä en tykkää ollenkaan.

TULKAA PARANTAMAAN MUT!!!

Viha ja katkeruus, ne painuu taka-alalle.Saavat hetken olla hiljaa ja olla vaivaamatta mun mieltä.Nyt mul on hyvä, en kaipaa huolta enää.Vihdoin voin vain olla ja hymyillä, nauttia tästä elämästä.Ei ole aikohin tuntunut näin hyvältä tuntea kun sydän lyö ja ilma kulkee keuhkoissa, sitä tuntee vihdoin jotenkin elävänsä.
Uudet haasteet houkuttaa katsomaan tulevaisuuteen, mutta tulevat paineet hiukan pelottaa ja tekee mieli viellä hetkeksi paeta nurkan taa...En sitten tiedä, mitä pitäisi tehdä.Nyt on hyvä, mutta jos asiat onnistuu, niin sitten kaikesta tulee täydellistä ja mä voin vihdoin olla lopullisesti täysin vapaa, mikä mun kielellä tarkoittaa vakaata sitoutumista asioihin.
Mitä ihmissuhteisiin tulee, olen sitoutunut jo, mutta muu elämä, lähinnä työ, menee viellä aika villiä tahtia ympäri-ämpäri ja nyt tahtoisin sen saada kulkemaan tasaista tahtia yhdessä paikassa, jotta tavoitan lopullisen pisteen mahdollisimman nopeasti.
Tiedän, mitä haluan ja se helpottaa etenemistä jossakin määrin.Toisaalta tahto johonkin tiettyyn asiaan saattaa kääntyä negatiiviseksikin...Pitää vaan pitää pää kylmänä ja kaikki langat turvallisesti omissa käsissä, niin kaikki järjestyy kyllä.
Tasapaino ennen kaikkea.

"Tänään on se huominen, josta eilen uneksit."

Mä voisin painautuu ihan lähelle
ja katsoo sua silmiin,
hymyillä nätisti,
olla ihan kiltisti.
Tahtoisin nukahtaa,
kun sä taas kerrot mulle tarinaa,
mikään ei oo upeempaa,
ku sun vieres olla vaan.
Mul on turvallinen-,
hyvä olo
ja sellanen tunne,
et tää kestää läpi aikojen,
ollaan pari tulevaisuuden.
Rakastan rakastan,
en koskaan voi sitä liian usein sanoo
ja toivon,
et joku kerta koko maailma sen uskoo.
Muut epäilee,
ne ei usko aina muhun,
mut kulta,
mä olen rakastunut suhun...

Ei kulje...En osaa enää.

Nyt kun olen asiaan perehtynyt ja sitä tutkinut voin todeta, että asiani ovat helkkarin hyvin ja siksi voinkin turvallisin mielin jatkaa matkaani.
Tutkimukseni opetti sen, että viinan kanssa en läträä enää edes niinkään paljon kuin nyt, eli musta tulee jälleen lähes absolutisti.Se on kumma aine, mutta joitakin se tuntuu helpottavan ja se sitten taas on heidän asiansa, en halua siihen sen enempää puuttua.Huom!Ellei kyseessä ole poikkeustapaus, eli erittäin läheinen ihminen.
Ihmissuhteetkin tuntuu olevan kunnossa täydellisesti ja mikäs sen mukavampaa.Hyvää kannattaa aina odottaa ja muutama mätä omena on pakko maistaa ennen kuin tietää, mikä todella on hyvää.Olo on vihdoin tyyni ja rauhallinen.
Suurin mullistus näissä asioissa kuitenkin on se, että nyt joku rakastaa Meitä ja tunnen saavani takaisin kaiken sen, mikä joskus valui sormien läpi pois.Harvalla on kyky tarjota moista elämää, mutta kuten sanoin: Kyllä se sokeakin kana jyvän joskus löytää.
Nyt pitäisi poistua töihin...

Pitäkää kiva päivä:)