Taas on sellainen olo, että päässä pyörii niin miljoona ajatusta, mutta sitten kun mietin ajatukset tyhjenee.
En ymmärrä.
Viime viikkoina on tullut mietittyä paljon vanhoja.Tai noh...Lähinnä yläastetta ja niitä ihmisiä, joita siellä oli.Liian harvaan kolmen vuoden aikana ehdin tutustua.Life is hard and then you die...
Täällä EKO:ssa on sitten taas ihan toisenlainen meininki.Kaikki tuntee kaikki jne. voihan se toki siitäki johtua, että suurin osa on täällä 24/7, mutta siis ei se mitään tarkoita.
Osan ihmisistä suljin pois maailmastani täällä täysin, sillä heidän ajattelemisensa herätti jotain, mitä en enää jaksa pohtia kolmen pitkän vuoden jälkeen.
Kaikki silloisen ajan tärkeimmät vaikuttajat ovat kuitenkin edelleen vahvasti mielessä.Jotkut suloisina muistoina ja jotkut edelleen kirvelevinä arpina.
Perjaatteessa hävettää tunnustaa etten ole noita ihmisiä ajatellut ennen näitä viikkoja, mutta uusi ihmissuhde on avannut mun silmät taas ryminällä eikä se ole ollenkaan huono juttu.
Rakkaus on ihan ihmeellinen juttu ja tällä kertaa feenix-lintu todellakin syntyy udestaan ja nousee tuhkasta entistäkin komeampana.