IRC-Galleria

You´re the light at the end of the tunnel
The beacon fire in the dark
The glimmer of hope and truly the meaning of my life

I say this with all of my heart:

You are the only one for me
Year to year, in words and deed
In all this chaos the trace of clarity
You are the only one I see
My first and last, my all and everything
You are the One

When dusk falls and obscures the sky
You´re the shine of the Northern Star
No dead of night can fade the brilliance of your light

I say this, holder of my heart:

You are the only one for me
Year to year, in words and deed
In all this chaos the trace of clarity
You are the only one I see
My first and last, my all and everything
You are the One
[Repeat]

You are the only one
In the heart of winter the comfort of the sun
You are the One, my love, my love...You are the One.


...ja tällä erää sitä kuluu kai paljon.

Jotain hyvää tässäkin päivässä.. Saa olla kaunis :)

Ihmiset valmistuu. Minä en!

ps. Repikää mut ylös, kiitos.

Tupskikahvi Sonyalla.. Ah, ei päivä voisi alkaa paremmin.
Nyt kun vielä muut asiat järjestyisi. Haluaisin saada vastauksia kysymyksiin.. En vain ole varma, haluaako ihmiset vastata..?

Ei ei ei ei ei.. Ei näin!

IKÄVÄIKÄVÄIKÄVÄIKÄVÄ!! Repisinkö itseni kappaleiksi? Saatanavittuperkele..

Elämme mielenkiintoisia aikoja.. Kaikkea sattuu ja tapahtuu, toivottavasti edes nyt jutut menisi hyvin. Waaa! Ihan tolkuton fiilis.

Vanhat unelmat alkaa hiljalleen versoa uudestaan. Siis ne unelmat, jotka ovat olleet olemassa jo vuosia.. Ns. "alusta asti". Ne unelmat, joita olen muuttanut ja muokannut sitä mukaa, että saisin jonkun liitettyä niihin mukaan, mutta nyt ymmärrän ettei minun tarvitse tehdä niin. Aina ei tarvitse joustaa ja joskus saa olla ehdoton. Muutamaan otteeseen olen lyönyt päätä seinään ja pirstonut kaikki ihanat unelmat vain jonkun toisen takia. Ei enää, mä lupaan. Kuva alkaa hiljalleen selkiytyä..

Sitä kuulee, näkee ja oppii vaikka ja mitä. Rakkaista kuuluu pitää kiinni kynsin ja hampain. Läheisistä täytyy pitää huolta. Rakkaus on kivaa, vaikka se potkiikin välillä turvakengällä päähän ja huutaa hävyttömyyksiä. Koskaan ei saa luovuttaa vaan on edettävä, vaikka meno olisikin kuin vanhalla mummolla metrisessä kinoksessa räntäsateessa. Mikä minä olen neuvomaan? Olen kuitenkin vain tässä iässä. Oppiiko vanha koira uusia temppuja?

Voisin mennä vaikkaa kaappiin..