IRC-Galleria

Asia, jota on toivottu ja odotettu, mutta se ei koskaan tule toteutumaan.
Ihmiset ihmettelevä, miksi en laita kuvia pienestä poikasestani. Häpeänkö lastani? Pidänkö häntä virheenä? Enkö rakasta häntä?
Yksinkertaisesti olen vain sitä mieltä, että kaikki ne ihmiset, joiden tulee O nähdä, näkevät hänet kuitenkin ja ihan livenä.
Ehkä olenkin niin ylpeä, etten tahdo jakaa häntä? Ehkä hän onkin ainut onnistunut asia elämässäni? Ehkä rakastan häntä niin paljon, että en ota minkäänlaisia riskejä, minkään suhteen?
Samasta syystä en joka tuutissa jaksa toitottaa, mitä O päivittäin on tehnyt ja mitä oppinut. Todettakoon, että hän on fiksu ja se siitä.
Maailma on iso ja paha paikka ja tässä kohtaa ei varmaankaan ole viellä väärin kääriä lasta pumpuliin?

The BEST damn thing in my life!

Huomenna tulee kuluneeksi kaksi vuotta elämäni ehkä pahimmasta virheestä.
Otsikkokin jo viittaa, mistä on kysymys..
Kyse ei ollut siitä, etteikö rakkautta olisi ollut, sillä olihan sitä ja paljon, mutta tilanteeseen ajautuminen oli jotenkin pakollinen ja siksi ajatus ehkä huonoin mahdollinen.
Koskaan sitä aiemmin en ollut tiennyt, että niin suurta rakkautta voisi olla. En myöskään tiennyt, että siitä suuresta rakkaudesta huolimatta tilanne oli niin vastenmielinen, että pohdin sitä viellä tänäkin päivänä.
Kadun, etten silloin saanut suutani auki. Jos olisin saanut silloin suuni auki asiat olisivat ehkä toisin. Sitä en tosin jaksa ajatella, sillä se on turhaa. Ollutta ja mennyttä koko paska.

Halusin olla maailman kaunein asia..

Aika kuluttaa ihmisiä... Joistakin se tekee pyöreän pehmeitä, mutta toisiin se lyö teräviä särmiä. Itse taidan kuulua jälkimmäiseen kastiin.
Lommoja on muille jaettavaksi asti, mutta itsekeskeisesti pidän ne itselläni.
Näin erittäin ahdistavaa unta. Henkilö menneisyydestä tuli luokseni ja pakotti minut olemaan niin kuin silloin olin. Valheellisesti onnellinen.. Tai ehkä olinkin aidosti onnellinen ja hänen valheellinen todellisuutensa teki olemisesta vastenmielistä. Mene ja tiedä.
Höperryn ehkä kotona.. Joudun ajattelemaan liikaa syitä ja seurauksia, asioita ja niiden suhteita. Asiat johtavat väistämättä toiseen.

Vanhenen...
Iso hali-sukko-pus-rutistus kaikille, jotka muistaa piävän :)<3

Kiitos eilisestä !!
Oli erittäin mukavaa ja hyvin tuli syötyä :)
Kiitos: Anni, Jensku, äippä, Mikke + sisko + siskon mies + Härski.
Lauloitte pojat ihan sairaan hyvin ;D

ps. Kiitos myös Sami Hintsanen, Taikapeilin tytöt + muu samppiksen porukka! Olitte pikantti lisä risteilyyn:)

pps.Iso hali ja kiitos :)

Ei voi mennä pää näin sekaisin yhden vaivaisen unen takia. Tai voi.. Ainakin siltä tää näyttää, että nyt meni erään asian suhteen viimeinenkin järjen hiven ja saatan toimia ilman minkään laista ajattelua.
Unet ovat mukavia. Tämän olisin toisaalta voinut jättää näkemättä, sillä nyt ajattelen asioita toisin. Tai lähinnä ehkä tahdon tehdä nyt asiat, niin kuin ne olen aina halunnut tehdä?
Mene ja tiedä.

Sataa...
Ah, pääsin palaamaan ratsaille 15. päivä, sillä poni sai kengät eikä kukaan voinu enää estää mua:D

Ehkä tänään olen parempi ihminen..