IRC-Galleria

Kohti tallia pitäisi kai lähteä.. Eilen vedettii armoton lenkki Mervin ja Vekan kans :D Nii ja perjantain me hypättii. En sit vissii melkee 2 vuotee oo hypännyt, mut eipä se mitään. Pikkusisko yllytti, ni pakko oli loikata yks "maahan kaivettu" este. Älkää edes kysykö, että pelottiko! Pelkäsin sitä ekaa hyppyä aivan hirvittävästi, mut sit se olikin jo KIVAA :)
Nätti ilmakin taas vaihteeksi <3

Muutenkin ollu muutaman päivän iha sairaan mukavaa jotenki... Perjantai-illan jälkee varsinki on ollu hyvä fiilis. Rakkaan ihmisen kanssa on aina niin mukava tehdä juttuja ;)<3 (ps. sorry viel Toni)

Se, että minulla on hitonmoinen perhe, maailman suloisin lapsi, rakastavin poikaystävä ja loistavimmat luotettavimmat parhaimmat kaverit IKINÄ, ei tarkoita sitä, että mun pitäisi olla hymy korvissa 24/7. Hemmetti vieköön! Antakaa mun perkele angstata :D

Sataa ja muuten lujaa.
Jotenkin niin kovin kaunista ja puhdistavaa. Kuitenkin sen romanttinen merkitys tänään latistui..
Muistan erään kesäisen yön, kun satoi viellä lujempaa. Silloin vannottiin rakkautta puolin ja toisin. Se ei tosin koskaan johtanut mihinkään muuhun, kuin satunnaiseen nussimiseen, silloin kun molempia sattui huvittamaan, mutta tokkopa sillä on väliä. Se oli silloin elämäni romanttisin hetki ja muistoissa se tulee aina säilymäänkin sellaisena. Siitä on jo aikaa muutama vuosi, mutta aina kun sataa rankasti muistan sen yön.
Sen yön seurauksena kuitenkin syntyi uusi romanttinen unelma, joka tänään kyllä raiskattiin pahemman kerran. Ei sillä väliä.

Minulla oli unelma, Sinusta ja Minusta.
Unelma, joka oli vain meidän.
Kunnes kuulin,
se oli sinun ja sen toisen
ensimmäinen.

Kun parisuhde alkaa rasittaa, alkaa sitä hiljalleen miettiä, että oliko suhteessa mitään järkeä alkuunkaan. Miksi ylipäänsä ihastui, saatika rakastui, toiseen ?
Sitä alkaa miettimään, mitä on luvattu puolin ja toisin. Yleensä ainakin muistetaan helvetin hyvin, mitä se toinen on luvannut. Eron edellä sitä jotenkin aina tahtoo puhdistaa ainakin oman maineensa, vaikka se onkin naurettavan turhaa.
Mikä sitten johtaa eroihin? Jos nyt unohdetaan kliseiset pettämiset, erilleen kasvamiset ja vika-ei-ole-sinussa-vaan-minussa-ilmiöt... Onko olemassa 6. aisti, joka tieten tehtoen ajaa parin edelleen ja alkaa näyttää toisesta vain ne huonot puolet? Vai johtuuko toisen huonouden näkeminen siitä, että parisude on saanut oman egon kasvamaan niin suureksi, että loppujen lopuksi tuntee olevansa parempi kuin muut ja varsinkin parempi, kuin oma kumppani?
Mistä voisi aavistaa, että pahin on tapahtumassa, jos mitään varsinaista syytä eroamiseen ei ole?
Alamme nähdä kumppanin huonossa valossa. Lähikaupan kassa-pojalla onkin yht' äkkiä maailman säihkyvimmät silmät ja suloisin hymy. Kun nukahdamme ajattelemme viimeiseksi vanhaa ihastusta ja nukahdamme lempeä hymy kasvoilla.. Merkkejä on kai lukemattomia..
Ja kuitenkin viellä ajattelemme, että kaikki järjestyy...

Suurta huijausta kaikki?

Lasin takaa katselee hän,
kuinka muut elämäänsä viettävät.
Hän tahtois olla,
niin kuin toiset on;
huolissaan
ja toisinaan huoleton.

Älkää edes kysykö, että jännitänkö, sillä totta munassa jännitän! Ja PALJON!!
Tänää viä tallil, sit uus tukka, pakkaus ja menoksi.
Ah, pääsee taas ihanaan maailmaan. Tosin ei riittävän kauas täältä ja liian lähelle ahdistavia alueita, mutta eipä se toki haittaa ollenkaan.

Saatii Jannalta ja Jorilta rapuja :)
Ne perkeleet säikytti mut jo heti aamusti, ku niit oli 2 sillee pinnas kyljellää ja mietin, et "voi vittu, nyt niistä on jo 2 kuollu", mut sit ku menin hiukan lähemmäs ja puhalsin veteen, ni se saatanat sinkos salamana piiloon, nii et vesi vaan pärskähti :D Mä tietty meinasin kohtauksen saada ja keittää ne perkeleet itselleni, mut olkoot ny sit.

Kih, hypin ja pompin ihan intsinä :)
Hiukan jännittää, mitä tuleva tuo. Nyt näyttää hyvältä. Oikeastaan erittäinkin hyvältä.
Toivon mukaan saan pian haistattaa vitut :D

Asia, jota on toivottu ja odotettu, mutta se ei koskaan tule toteutumaan.
Ihmiset ihmettelevä, miksi en laita kuvia pienestä poikasestani. Häpeänkö lastani? Pidänkö häntä virheenä? Enkö rakasta häntä?
Yksinkertaisesti olen vain sitä mieltä, että kaikki ne ihmiset, joiden tulee O nähdä, näkevät hänet kuitenkin ja ihan livenä.
Ehkä olenkin niin ylpeä, etten tahdo jakaa häntä? Ehkä hän onkin ainut onnistunut asia elämässäni? Ehkä rakastan häntä niin paljon, että en ota minkäänlaisia riskejä, minkään suhteen?
Samasta syystä en joka tuutissa jaksa toitottaa, mitä O päivittäin on tehnyt ja mitä oppinut. Todettakoon, että hän on fiksu ja se siitä.
Maailma on iso ja paha paikka ja tässä kohtaa ei varmaankaan ole viellä väärin kääriä lasta pumpuliin?

The BEST damn thing in my life!